Sydämeni on paljaaksi revitty maa. Rakkaus ei asu minussa enää. Sisälläni kasvaa vain viha ja katkeruus. Kauneus, vain kaukainen muisto menneisyydestä. Joskus elin ja rakastin. Nyt nuo sanat ovat menettäneet merkityksensä. Sisälläni ei ole elämää, on vain tyhjyys ja loputon yksinäisyys. Kohtalo ottaa lopulta omansa.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Hyvin kuvaat menetettyä rakkautta ja sen jälkeistä tunnetilaa. "Joskus elin ja rakastin. Nyt nuo sanat ovat menettäneet merkityksensä. Sisälläni ei ole elämää, on vain tyhjyys ja loputon yksinäisyys."
Surutyöhön kuuluvat viha ja katkeruus. Ne ovat ikäänkuin työkaluja katkaista side, joka kulkee sinusta tuohon rakkauden kohteeseen.
Se side, rakkaudellinen, joka kulkee sinun omasta sydämestäsi kokonaisuuteesi, ei katkea koskaan. Saattaa joskus tuntua siltä, että se on hukassa vaan ei se ole. On hyvä etsiä omaa sisäistä rakkautta. Elämässä rakkaus ja viha tai suru vaihtelevat ihan tasapainon vuoksi.
Pidän runostasi. Sen tummanpuhuvasta surutyöstä, jonka olet saanut taidokkaasti puettua sanoiksi.
Surullista tekstiä.
Hang in there, dear!
Sivut