En harrasta riimittelyä eli 28 säkeistöä "huumeita, seksiä ja uskontoa" pääsiäisenä 2022
Niin kuin tiedät rakas en harrasta riimittelyä
Ja tiedät tai et syy on mulla hyvä
Ensinnäkin aivoni ovat sellaiset että
Vauhtiin päästyä juttu jatkuu pidättelemättä
Luin just yhen runon joka tabuista varoitteli
Sen mukaan pamit on kuoleman kaksosveli
Pimpula pampula pompula elämäntunnetta antaa
Kuorensa alla kun kuolemaa kantaa
En tiedä onko runo kaikin osin ihan totta
Opiaatit ainakin on bentsoja pahempi rotta
Moni kyllä jääny tohon siniseen koukkuun
Napsahtanu pehmeän tokkuran rotanloukkuun
Mun eka lekuri oli nisti - tai ainakin alkoholisti
Siltä apua sai jokanen pirihuora ja heroinisti
Mullakin nappeja meni viikossa jotain satakunta
Joskus puolet enemmän eikä sittenkään unta
Lääkkeen kanssa vetelin vinkkua, liköörii, bissee
Joskus vikkelää ja luukut pyöreenä baanalle - jee jee
Ylös ja alas rikkonaisten tunteiden vuoristorataa
Proosallisesti sanottuna helvetin kirjavaa satamaa
Yhtenä aamuna kimmafrendiltä viesti se on loppu
Kelaa jätkä miks sulla on delata hoppu
Aamulla ranteessa venttejä ja naama ruvella
Kun kukkona horjut sun omalla paskatunkiolla
Niinä vuosina tutuiksi steissi, slussen, köpis, dami
Lopulta auttanut ei neurolepti eikä edes pami
Voimakkaista barbituraateista tuli mun oma nami
(Vaikka nimi ei ole rami eikä edes sami, plääh)
Kolme päivää tajuttomana ja melkein delasin
Ennenku sairaalassa pysähdyin ja stoorii kelasin
Monta hyvää mahista menneisyydessä missasin
Päihteisiin kadotettuja vuosii ei saa takasin
Nuoruuteni meni siis kamalassa uraputkessa
Kunnes päätin hyvin alkaneen uran katkasta
Tänään tiedän että aineista voi päästä irti
Kaikille toipuminen ei ole yhtä helppoa silti
Ja ne kolmiolääkkeet on aina kakspiippunen juttu
Voi olla hyväkin vieras, paha jos liian tuttu
Korvaushoidosta ku ryhtyy itseä vierottamaan
Paskaloukun hampaat vasta tunteekin nilkassaan
Lopuksi jou män
Toipuminen vaatii kärsivällisyyttä ja aikaa
Senhän nyt tietää jokanen jannu ja elli
Käärmeen naama ku paljastuu rakkausnaamion takaa
Sitä vietävän ketkua en enää himassa helli
Pakko jatkaa:
Aiheesta taisi taaskin tulla rakkausruno
Metaforan säikeitä mielessä yhteen puno
Aineita on maailmassa niin tuhat ja sata
Siis parhaalla roinalla pöytäsi kata
Nistit helppo tuomita helvettiin ja sitä rataa
Kun rakkautta omaan tööttiinsä lataa
Jaska sanoo: oon riippuvainen vaan elämästä
Ja siltikään ei paskaa todellisuutta kestä
Jalat metrin ilmassa ja pää jossain hattarassa
Housuissa jointti ja sormet sisällä sutturassa
Tautiin auta ei katko eikä edes Minnesota
Voi hyvä mies, itseäs niskasta kiinni jo ota
Täytyykö aina olla menossa joku fucking juttu
Naapurin vaimo tai hyvän päivän tuttu
Kun sen kanssa kerran oot käyny huipulla
Krapulassa mietit mistä uus parempi knulla
Kiharaisia kolmiolääkkeitä kovaan vaivaan
Tätä Bermudan kolmiota alla tummuvan taivaan
Itseni annan sumussa ajelehtivaan laivaan
Kaksin käsin haaksirikolle taaskin tilaa raivaan
Nyt kyllä menee liian lujaa nää riimit !
Skulaa hei tähänki skeidaan voi jäädä kiinni
Jos aamulla Raamatun sijasta netin avaan
Ja aivoissa automaattisesti riimejä ravaa
Kerran kaverini k-kirjaimella kirjoitti kaiken
Katopa kuinka kamastooriini kirjainta käyttelen
Kabuumista kannata kenenkään karstoja kaivaa
Kikkelis kokkelis kuitenkin kuolema korjaa
Totta on että uskonnosta voi myös tulla kahle
Jos ihminen pakenee, ei sisintään kuuntele
Yläkerta kun tahtoisi totuuden näyttää
Entinen nisti vielä sitäkin väärinkäyttää
Saarikoskea mukaillen jokaisella on kamansa
Ja mun mielestä vapauden harha on suurin ansa
Monikin kuvittelee että itseään toteuttaa
Mutta ei koskaan kysy mistä se itse alkunsa saa
Ne sanoo että uskoo Jumalaan omalla tavalla
Oon kiitollinen että tapaa ei tunneta kristinuskossa
Totuus kun vaatii todellista sitoutumista
Vain ikuinen etsijä hengaa omissa uskomuksissa
Luulen että kaikille tuli selväksi nyt jo varmaan
En usko kohtaloon enkä etenkään karmaan
Oma vika jos astuu miinaan ja joutuu harhaan
Ruusutarhaa hamuaa ja juuttuu piip karvaan
Kauniiksi lopuksi, vakavasti
Elämä on parasta huummetta muistahan sie se
Ja peilin eessä myös ihtiäs terveesti eppäile
Oman puseron alta kun yleensä löytyy se ketku
Vain sydämen ääntä kuuntelee katala retku
Kunpa jokaiselta rakkausnarkilta ottaa vois
Handusta rakkauskortin kokonaan pois
Tunnehumalassa ajeli päin todellisuuden seinää
Itsessä koskaan ei vikaa, joku toinen syypää
Seli seli selittäjältä itsepetos voi onnistuu loppuun asti
Mutta jokaisen edessä kerran viimeinen rasti
Luulet ehkä että elit sun päiväsi täysillä
Silloin huomaat olitkin sidottu himon köysillä
En usko että rakkaus on pelkkää aivokemiaa
Tai että ilo on otettava irti sieltä mistä saa
Runon sävy voi olla ironinen, en ole katkera
Saarnaan mutta en vaadi, en tässäkään tuputa
Fysiikka ja kemia - ne on varmasti totta
Siihen aineiden teho juurikin perustuu
Kuitenkin päätän että elämä on enemmän, jotta
Itsensä löytää kun irti päästää ja elämään sitoutuu
Vielä yksi metafora ennen kuin hiljennytään
Irti päästä ei kukaan ole vapaa lähtemään
Jos vaikka Simojoki laulaakin niin, ymmärrä oikein:
Tässä jos missä yläpää tarvitaan alapään kontrolliin
15 - 16 04 22. Inspiraatiosta kiitos nimimerkin izmgzozzz runolle Sininen enkeli. Huumeista ihmissuhteisiin, ihmissuhteista hengellisyyteen. Runollisesti maustettua riimien aikaansaamiseksi eikä täysin tottakaan, damissa ei tullut koskaan käytyä eikä steissilläkään pyörittyä olennaisesti, muuten kamajuttu pääosin omakohtaisesti koettu, mukaan luettuna nistilekuri (kuoli pian sen jälkeen kun menetti lääkärinoikeudet), kolmen vuorokauden tajuttomuus barbituraattien yliannostuksesta, ranteiden viiltely ja tyttöystävän lähtö (ei kestänyt tilannetta että joutui joka aamu ensimmäiseksi katsomaan hengitänkö vielä), osittain tuo rakkaushuumeilu muutenkin: suhteita ollut ennen avioliittoa kaksi (poikuus meni ihanalle narkkarille), raitistumisen ja pari vuotta kestäneen avioliiton (päättyi kolmekymmentä vuotta sitten) jälkeen kolme vakavaa ja yksi irtosuhde. Ihan liikaa tähän ainutkertaiseen elämään.
"Irti päästä, olet vapaa lähtemään, anna suuren tuulen puhaltaa. Irti päästä, olet vapaa elämään, vapaa palvelemaan Jumalaa" (Pekka Simojoki). "Ettemme enää olisi alaikäisiä, jotka ajelehtivat ja joita viskellään kaikissa opintuulissa ja ihmisten arpapelissä ja eksytyksen kavalissa juonissa; vaan että me, totuutta noudattaen rakkaudessa, kaikin tavoin kasvaisimme häneen, joka on pää, Kristus, josta koko ruumis, yhteen liitettynä ja koossa pysyen jokaisen jänteensä avulla, kasvaa rakentuakseen rakkaudessa sen voiman määrän mukaan, mikä kullakin osalla on." (Raamattu Ef. 4:14-16).
Riimittelyn tausta luettavissa teksteistä Heips! (4.2.2008), VALPURINPÄIVÄNÄ (1.5.2019) ja Elämä ei ole aina helppo (3.4.2022).
Hengellistä/uskonnollista taustaa ja käsitteiden avaamista Sisimmän rukous pääsiäisen(kin) aikaan (14.4.2014), Pitkäperjantai (18.4.2014), NO MORE CAMEL BOOTS (18.5.2015), Satuttava suvaitsemattomuus (17.7.2018), PESACH (19.4.2019).
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Inspiraatiosta ole hyvä. Tykkäsin dami-pami-nami-rami riimeistä, kymmenen pistettä sulle, eikös olekin vaan kivaa tää riimittely? Ja K oli kova säkeistö. Haaste on että ei kierrätä niitä omia tai toisten riimejä. Tai käytä liian korneja tai kliseisiä riimejä. Esim Jumala-humala ja rappiolla-nolla ei voi käyttää ilman, että lukijan ajatus siirtyy tunnettuihin poplauluihin. Oonhan mäkin pöllinyt Steen ykköseltä riimin aine-maine.
Rytmi toimii sulla näissä paljon paremmin kuin mun runoissa. Mulla menee aina ta-ta-ta-ta-taa ta-ta-ta-ta-laa - koittaa välillä vähän triollia ta-ta-ra ta-ta-ra ta-ta-ra-taa niin on mielenkiintoisempaa.
Vastahan itse tässä harjoittelen ja katotaan mitä tulee jatkossa.
Täytyy lukea nää sun riimit vielä toiseen kertaan, vakuuttavaa tekstiä ja nyt katotaan saanko mä puolestani kirjoitettu pääsiäisestä runon ilman riimejä. Siinä haastetta ;)
Toinen syy miksi en kirjoita riimirunoja on se, että riimit tai yleensäkään poljennolliset ei ole mun juttu, ajatuksen herkkyys katoaa poljentoon ja riimeistä tulee itsetarkoituksellisia, ne ei kunnioita alkuperäistä tunnetta vaan lähtee viemään tarinaa, nyanssit katoaa. Biiseissä on eri juttu koska melodia, äänenväritys ja musiikillinen kikkailu luo ne nyanssit yhdessä riimien kanssa. Tää syntyi nopeana tajunnanvirtana, muutamaa kohtaa sitten täydensin ja muokkasin. Riimitys ja poljento joissain säkeistöissä on kömpelö ja runo etenee töksähdellen klimpeissä, mutta toisaalta pidän pienestä kömpelyydestä, joka tavallaan kuuluu tuohon ja mun mielestä kokonaisuus olisi huonompi, jos poljento olisi parempi. Riimittely itsessään on runon aihe yhtä paljon kuin nuo huumeilut ynnä muut mitä riimitellään, eli tavallaan runo on kertomus riimien rakentumisesta.
Pidän myös kliseistä ja maneereista, joiden katson kuuluvan rakkausrunouteen ja sen tematiikkaan, jossa asioita on totuttu sanomaan tietyllä tavalla. Herkällä runokynällä piirretty kliseinen runo voi olla tavattoman kaunis, minkä lisäksi kliseet tarjoaa mahdollisuuksia ironiseen/itseironiseen taiteiluun. Mun keskeisimpiä maneereita on "rakkaani"-sana, joka useinkin on kirjallista tarkastelua kyseisen sanan vaikutuksesta kokonaisuuteen, ja sisältää aimo annoksen mainittua itseironiaa, toisinaan taas viittaa oikeasti mulle rakkaaseen henkilöön, lukija ei yleensä voi tietää missä mielessä olen sanaa käyttänyt, joten hänelle runon sisältö muodostuu itse lukukokemuksen, subjektiivisen ajatuksen tai tunteen kautta ikäänkuin kirjoittajasta irrallaan silloinkin, kun mieli jollain tapaa yhdistää tekstiä kirjoittajaan, saa kuvittelemaan autobiografisia yhteyksiä (selitteessä usein kyllä pilaan arvoituksen kertomalla onko runo fiktio, faktio tai fakta). No, puhetta ei tietenkään ole irrallaan puhujasta ja jos ajatellaan puhtaasti fiktiivisiä tuotteita kuten vaikka joku Agatha Christien romaani, niin siinäkin tekstin varsinainen todellisuus on Christie romaaniaan käsikirjoittamassa, vaikka lukeva mieli ei siinä tapauksessa eli ilmeisessä fiktiossa välttämättä tai ainakaan yhtä luontevasti sepitä Christietä tarinan sisälle.
Tää runo nyt on pääasiassa faktaa kaikilla tasoillaan eli kuvaa mun henkilökohtaisia kokemuksia nuoruuden ns. päihdehelvetissä, aihepiiriin tänään liittyviä ajatuksiani sekä sitten sitä tapahtumaa miten riimittely etenee tajunnanvirtana ja nousee pääosaan, poljennollinen verbalismi kärjistää ajatukset, lataa säkeisiin ylimääräistä paatosta.
Hengellisenä/uskonnollisena pohdintana runo liikkuu niin herkässä aihepiirissä ja voimakkaasti yksilöllisen ajattelun peruskysymyksiä luotaavalla kentällä, että säkeisiin on helppo lukea sisälle piikkejä ja hyökkäyksiä toisen vakaumusta tai vaikkapa sitten irtosuhteita tai jopa sitä päihteidenkäyttöä vastaan, etenkin jos lukija ei koe päihteilyä tai rakkaushuumeilua ongelmalliseksi. Sanojen kaksoismerkityksiin sekä riimien luomiin kieli- ja mielikuviin perustuva humoristisuus luo tietysti omat groteskit vaikutelmansa.
Kiitos vielä inspiraatiosta. Olihan tämän kirjoittamisessa hauskatkin hetkensä. Pohjimmiltaan asia tai asiat on kuitenkin äärimmäisen vaikeita ja kipeitä etenkin siinä hetkessä kun ihminen niiden kanssa kamppailee. Kun läheinen on kuollut huumeisiin tms. Empatia niitä tilanteita kohtaan välittyy toivottavasti jossain muussa runossa, jos ei tässä.
selviäjän kirjoittama
itsellä teksti räppäsi rytmikkäästi