Minä rakastin sinua ja sinä petit minut
Jätit minut makaamaan taisteluhautojen keskelle
Käymään yksin tätä päättymätöntä sotaa
Miksi?
Löit puukon selkääni, kun eniten sinua tarvitsin
Aukaisit haavat, joiden olisi pitänyt pysyä kiinni
Arpeni kannan ikuisesti mukanani
Muistutuksena sinun petollisuudestasi
Olisihan minun pitänyt ymmärtää
Tyhmyydestä sakotetaan
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Tuskaisen viiltävä runo.
Niin kovin kipeä runo. Joidenkin haavojen parantuminen vie kauan aikaa. Jaksamisia!
Kyllä herkisti..
Sivut