Mökkiläinen

Tapsan työt kotona alkoivat tuntua liialta. Viikko toisensa jälkeen hän oli painanut töitä niska limassa, eikä valoa tunnelin päässä ollut näkyvissä. Eräänä iltapäivänä hän istahti alas hetkeksi ja katseli ympärilleen. Siinä hetkessä hän teki päätöksen, nyt tää riittää! 

Mieli alkoi vaeltaa mökille, suvun yhteiseen kesäparatiisiin, jossa hän vaimonsa kanssa voisi viettää rentouttavia päiviä järven rannalla. Ajatus virkisti heti, pian he pakkasivat kimpsut ja kampsut autoon. Kalavehkeetkin lastattiin mukaan, sillä kyllähän mökillä kalastaa pitää. Matkalla Tapsa tunsi, kuinka stressi liukeni pois ja rauha täytti mielen, ainakin sillä hetkellä. 

Kun he viimein saapuivat mökille, tunnelma oli kuin suoraan unelmasta. Järvi kimalteli, metsän reunat siinsivät, ilta-aurinko värjäsi taivaanrannan punertavaksi. Heti ensimmäisenä he korkkasivat kaljat. "Tässä sitä ollaan!" Tapsa henkäisi tyytyväisenä, mutta pian tämä autuus muuttui toisenlaiseksi todellisuudeksi. 

Kun he katselivat ympärilleen, vaimo tokaisi: "Tämä onkin työleiri." Ja tottahan se oli. Mökillä ei levätty vaan tehtiin töitä, olipa sää mikä tahansa. Kylmät yöt, pimeät aamut, mökin pihapiiri vaati aina huomiota. Tuhkat saunanpesästä piti siivota, ulko-WC 

tyhjentää, puulaatikot täydentää, kasvimaa kääntää ja kompostiakin huoltaa. Ja vaikka kuinka nautti kesästä, jokaisella tehtävällä oli aikansa, kuten ruohoa leikatessa kevään versojen noustessa tai lehtien haravoinnissa syksyn saapuessa. 

Päivä toisensa jälkeen mökillä tuntui enemmän työleiriltä kuin unelmalta. Tapsa ajatteli helpotuksen löytyvän kyläkaupasta haetuista kaljoista, mutta niiden tuoma huuma kesti vain hetken. Pian arkinen todellisuus iski takaisin, ja iltaa kohden unelmat mökkielämästä haihtuivat lopullisesti. 

Viimein Tapsa rojahti uupuneena pihasaunan taakse, ja hetken kuluttua hänen tajuntansa sumeni. Pihamaa muuttui pehmeäksi konttausalustaksi, kun hän löysi itsensä ojan pohjalta konttaamasta. Pörisevä sittisontiainen häiritsi unelmoivaa mökkiläistä, ja vaimon moitteet kaikuivat korvissa, kun hän selvisi takaisin mökkiin. 

Mökkiläinen tietää, ettei tämä ollut se rauha, jota hän alun perin etsi. Mökkeily voi olla raskasta työtä, ja joskus se palkitsee, mutta useimmiten ei. Tämä oli se todellisuus, jonka vain mökkiläinen itse voi ymmärtää. 

Mökkiläinen 

Kotona painoin töitä niska limassa, hetkes pysähdyin ja tuumin, nyt nämä työt riittää himassa! 
 
Suvun yhteiselle mökille pitää päästä vaimon kanssa lonkkaa vetämään, aatoksensilmin jo järven kutsuvan nään! 
 
Kimpsut ja kampsut  autoon pakattiin, myöskin kalavehkeet sinne nakattiin. 
Perille kun saavuttiin, heti kaljat korkattiin! 
 
Oli tunnelma niin huumaavaa, ympärille kun katsottiin, silloin huomattiin, työleirille saavuttiin. 
 
Täällä töitä tehtävä on joka säällä, kylmääkin ois, pimeää. 
 
Vaikka kuinka nautin kesästä, pitää ottaa tuhkat saunanpesästä 
 
UlkoWsee pitää tyhjentää, puulaatikot täydentää 
 
Kasvimaakin pitää kääntää, kompostin räppänät auki vääntää 
 
Kevään tullen kun versoa maa, silloin täällä vasta ruohoa leikata saa. 
 
Pian tippuu myös lehdet pihapuun, silloin varmaan niitäkin haravoimaan tuun. 
 
Päivät mökillä ankeilta näytti, siksi kyläkaupasta kalja hain, ne elon tyhjyyden täytti muutaman tunnin kesti ne vain. 
 
Sinne pihasaunan taakse viimein taju sammui. Niin kuin vauva konttasin pihaojassa. Sittisontiainen pörräs, vaimo haukkui. 
 
On täällä elämä raskasta työtä Ja siinä harvemmin on onni myötä, Sen tietää vain, yksi mökkiläinen!