mellonami

Runoilija mellonami

nainen
Julkaistu:
33
Liittynyt: 13.4.2007
Viimeksi paikalla: 12.4.2025 13:43

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

Ajattele positiivisesti. Pimein hetki on aina ennen aurinkon nousua.

 
 

Vilho

Miten yksi nimi voi kaivertaa naskalein kurkusta vaikertaa? Elossa ruumis vielä mutta hän jota rakastan poissa. Enää et tunnista minua. Miten voisin kutsua enää papaksi kun se vain hämmentäisi ja pelottaisi sinua? Kaikki sinua nimeltä kutsuvat, jos tekisin toisin satuttaisinko? Viimeinen kerta kun näen, tiesitkö jo silloin sen? Aikaa vielä olisin tarvinnut, ehkä sinua nimeltä kutsumaan oppisin? Pappa olit melkein koko ikäni. Miten yhtäkkiä sopeutuisin tähän? Rakastan sinua joten nyt päästän irti. Satutan mieluummin itseäni kuin sinua. Vaikka vielä papaksi kutsua tahtoisin, tänään sinut Vilhona hyvästelen
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Vanhuus ei koskaan tule yllätyksenä, mutta silti tekee kipeää toisinaan nähdä läheisen lipuvan hiljaa jonnekin muualle. Kosketti henkilökohtaisesti, kiitos.
 

Käyttäjän kaikki runot

Syntymäaika: 
20.3.1991
Runojen lukumäärä: 
33
saannot: 
Olen lukenut sivuston säännöt ja hyväksyn ne.
tietosuoja: 
Olen tutustunut sivuston tietosuojaselosteeseen.