Anna minun kadota
Löysin, kun en etsinyt,
hukkasin, kun sitä varjella tahdoin.
Minua sattui, kun lupasit olla hellä –
kätesi kaulalleni asetit,
puristit, kuristit.
Ei tuntunut miltään.
Haihdunko, jos olen nyt hiljaa?
Tahdon haihtua,
hautautua syvälle, kunnes huhtikuun aurinko
minut taas henkiin herättää.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Toisen säkeistön ensimmäinen rivi on erityisen kiehtova; siinä lasketaan liikkeelle pieni kuolema. Lopussa ajankiertoon sitominen tuo kaivattua toivoa.