Paratiiseja yöllisen kaupungin

Me olemme varjo, joka kerran langetettiin,
kirottu metsä, jonne ei saa mennä.
Me olemme paikka, jota he pelkäävät,
me olemme yö.

Meistä kuuleminen, kertominen –
aina tabu.
Elämme yhteiskunnan rajamailla,
siellä, missä laki ei enää yllä.

Käy kanssani pimeään,
tule yöhön, joka ei lopu,
jossa vaanimme me,
toisen puolen kulkijat –
väärien valintojen hautuumaa.

Yhteiskunta meidät tänne ajoi.
Ei ollut valinta
olla rattaiden rätinöissä,
sammaleena pohjalla.

Älä kurkista, älä katso liian läheltä –
muuten tunne vie sinut syvyyksiin.
Valitse tie,
jossa hämärä ei sinua valtaa.

Mutta muista meidät,
kaksi kulkijaa yön hämärään.