Sanoja
Syömättä jääneet sanani ovat vinkeitä,
juhlapuheiden konsonanttihässäköitä,
vatsastapuhumisen älämölövokaaleita.
Yhteistä niille on kummeksunnan kuperkeikat -
mitä jos olisin sen sanonut?
Kurtistuisiko otsasi?
Tulistuisiko tunteesi?
Väljähtyisikö vihasi?
Rapistuisiko rakkaus?
Syötän sanoja itselleni, sinulle ja hänelle.
Kovan päivän iltana kokoan kaikki teille ja heille.
Sahaan kelopuista joutavia huutomerkkejä,
jotka liukenevat taivaaseen kuin männynkäpyjen itku
paljaiden jalkapohjien alla.
Jälkiruuaksi vaahdotan hymyn helminauhaa
ja kuorrutan sen - josko nyt sen osaisin?
Piirrän vadelmilla sydänaakkosia ja kuiskaan parhaimman sanan.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit