Veren pirskoma ver. 2 (mukana biisi)
Siivistä tehdyt korut satavat
hartioilleni.
Polvellani on ruutuja kesähiestä.
Karvoilla haaveiden laikkuja.
On naulattuja verhouslautoja.
On leikkurilla tapettuja puna-apiloita.
On varastettu mesikämmenen verran maabetonia.
On paistettu lain sallima määrä loimulohta, keritty naapurin villit lampaat ja silitetty nuhaisia pilviä.
Rinnallani on veren pirskoma.
Kylkimakuulla muistettu tarkka rakkausampuja.
Siinä kohdassa, jossa päiväuni karkaa ja läiskäisee naamalle mansikkakakun.
Että muistaisit yllättävän elämän.
Että muistaisit tanssia, kun on aika.
Että muistaisit olla unissa, kun hänen on ikävä riepuasi.
Jotta tietäisit, että kesähikesi tuoksuu
raparperimaidolta.
On vielä unessa koiperhonen odottamassa, että unohtaisit.
On lauma niitä, jotka söisivät kaikki villoihin kirjotut kuvat rakkaistasi.
On sanottu, että kun menit pois, etelä ja pohjoinen vaihtoivat paikkaa ja pukivat toistensa alushousut.
Sinun rinnallasi on kesähikeni ja sydämeni veren pirskoma.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi