Kävin sahaamassa muutaman madonreiän
kopistelin ne saunan rappusille
muutamaan oli jäänyt ontto avaruuskaiku
yksi pullea yritti livistää takaisin galaxien kohtuun
nuuhkin sen napaa
kutitin kainaloa
- ei se silti irti päästänyt
kupeiltaan sitä
mikä minun on ollut jumalten louhosten pohjalla
ja kadotuksen kaleeriorjien kämmenhiertymissä
jätin sen tikapuille odottamaan
kesälesken puhtaita lakanoita
niistetyn kuusen neulasmattoa
ja punattujen kynsien poukkoilevia tähtikuvioita selässäni
Otin sen madonreiän olalleni
käskin sitä kertomaan silmät kiinni
missä maailman kolkassa voisit minulle antautua
päästää vapaaksi sen sanan
jolla kiinnitetään tämä maailma taas radalleen
suutelin sitä pahaan paikkaan
että se uskoisi minun olevan
parempi kuin väärä henki
ehkä minä sen joskus kesytän
niin totta kuin tämä runo on sen
sanan ensimmäinen kuva
Jos minulta haluat lainata sitä sahaa
jolla näitä madonreikiä irrotetaan pimeydestä
kuuntelen mielelläni oletko
perhosille velkaa vain unisadun
vai ostitko lepakoilta öiden ompeleet
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sun runossa humisee avaruus ja siitä mä tykkään 😍
Sivut