silmättömät lupaukset juoksevat
pois silmukoistaan,
onko minun kiedottava itseni nahkahihnoihin?
Jos kohta minusta pois huutaneet
mykät vannomat ryömivät
takaisin onkalooni,
onko minun pistettävä itseäni hehkuvalla taoksella?
Onko minun oltava vesi,
joka jää keinumaan vuoren huipulle,
vaikka kuuluisin jättiläisellesi?
Voisin olla vaikka kyynel,
jos kohta mustarastas muistaisi aivastaa
ennen kevättä.
Minua älä rotkoon sysää elämä!
Muista kuinka ruohoni kuuntelee peltoa
ja tiedä että viihdyn selaisen kuka hartioilla,
jolla on vain värit ja räsymaton raidat.
Jos kohta olisin pyörre olkapäälläsi,
muistatko mitä vannoimme?
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut