Kenties niiden kumipyörien päällä,
jotka koskettivat routavalleja,
syntyi oikea tie sinne,
missä ei lasketa riippusydänsiltojen painamia sielunkannakkeita,
tuulessa pyöriviä maailmojen lapoja ja tihkuvia kylläisyyden napoja.
Ehkäpä joku sanoi, että sen luo on hiivittävä huopatossuissa,
nakertajalintujen nokkien ulottamattomissa.
Ketkä meitä heiltä suojaisivat?
Pellinpalat luolastoista karkoteituista lapioista,
varoitusvihellykset uskottomien housujen halkioista?
Nauravia varten meidän on ostettava varovaisia varapaitoja,
että tuntisimme jälleen olevamme aitoja.
Kenties niiden kumipyörien vanteilla
ajamme takaisin uudet rasvat navoissa.
Ehkäpä näemme joen uomassa
sammakkoprinssin heiloja,
pari kurttua noitaa taikomassa
madoista uusia kuninkaita.
Laulavia varten piirrän auton ikkunasta
veteen viivan narunpätkästä ja tupasvillasta,
riemua kiljuvasta kulkurista.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut