kiinni elämän seinään - väärälle puolelle,
siihen juuri, tuohon kohtaan
ikkunan karmin alle,
siihen mistä timpuri unohti lasivillan.
Olen kutisevia riekaleita
verhouslautojen kauhteessa,
huolimattomast limitetty sielu,
vajain taidoin velkaa jokaiselle vuodenajalle.
Kompastun iltaan, yöhön
ja aamua iniseviin lattialankkuihin.
Ehjä talo, reiättömät seinät,
varma, sitkeä kaakeliuuni ovat kaksipäisen lammassuteni unelma.
Jospa kevät esittäisi minulle
ensimmäisen voikukan, hameeseen puetun mehiläisen,
niin voisin luopua leskenlehdistä jaloissani,
kuorruttaa varpaanvälit pajulinnun sirinällä.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut