On naulattuja verhouslautoja.
On leikkurilla tapettuja puna-apiloita.
On varastettu mesikämmenen verran maabetonia.
On paistettu lain sallima ylin määrä loimulohta,
keritty naapurin villit lampaat ja silitetty nuhaisia pilviä.
Rinnallani on veren pirskoma.
Kylkimakuulla muistettu tarkka rakkausampuja.
Siinä kohdassa, jossa päiväuni karkaa ja läiskäisee naamalle mansikkakakun.
Että muistisit yllättävän elämän.
Että muistaisit kuolla, kun on aika.
Että muistaisit olla hänen muistoissa, kun hänen on ikävä
riepuasi, jossa kesähikesi haisee juuri tapetulta paarmalta.
On vielä unessa koiperhonen odottamassa, että unohtaisit.
On lauma niitä, että ne söisivät kaikki villoihisi kirjotut kuvat rakkaistasi.
On sanottu, että kun menit pois, etelä ja pohjoinen vaihtoivat paikkaa ja pukivat toistensa alushousut.
Sinun rinnallasi on kesähikeni ja minun sydämeni veren pirskoma.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut