Äänekkäitä sanoja aamulla
Niin paljon
Sanoja minussa riittää,
mutta missä on ne helmet,
joita tunteiksi kutsutaan?
Asetanko ne kaulalle?
Asetanko sydämen ylle,
piilotanko ihon alle, sinne missä tuntojeni juuret aistivat
hölynpölyn?
Missä harvakarvainen peikko tanssiii kesäyössä?
Osaanko talvella nuolla tavujen posket vapaiksi.
Että ne helisevät pihlajataivasta vasten?
Onko minusta lauluksi,
joka on naakan raakkuva vahinko?
Onko minusta loruksi,
joka on tumman taru surusta?
Saanko olla vain vähäinen varpu
pajukon helmoissa, ristihuulien näykkivä ripe?
Minusta voisi olla runoksi, jos minut näet.
Voisin olla laulu jos puet haaveisiin,
niin kuin minä puen koko elämäni.
Sinun viitalla, jolla iloon ratsastan.
Niillä huulilla, jolla tuuleen nousen.
Niillä silmillä, joilla lämmitän rintani.
Sillä lupauksella, jolla minut otat.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut