tarinoita,
kuin tuntisi lopussa olevan tähden,
pyrstönsä sivallukseen unohtuneen kaistapään.
Se maailma, joka ei ole kaikkeus,
vain se harson osa,
joka rakennetaan sydämen ympärille
torjumaan, ivaa, kateutta, ahneutta,
kostonhimoa, sieluttomuutta ja kuolevan
kuolaista pahantahtoisuutta,
ei osaa takaisin ilman, että hellä on rohkea.
Minäkin vuodan sanoja aikaan,
joka yrittää lopettaan itsensä hiertämällä
tuntonsa vasten ikuisuutta tihkuvien mäntyjen kilpikaarnaa.
Odotan mustien kuorien sateessa
rohtumaa huulilta, jotka kerran olivat minun,
ja kiinni lasisydämen sirpaleissa.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut