olen haaveillut
vauhdinottokyvyn kehittämisestä
ja antiikkikehysten
mahonkipetsauskurssista.
Taivaanvuohi, jalopeura, kastanjahärkä
ja piharatamoa jauhava oselotti
ovat kanssani eri mieltä,
patistavat tekemään askelkyykkyjä.
”Ensin keho, sitten mieli,” ne jankkaavat
ja lyövät ylävitosia
kaljuni ryppyjen jättämiin ilmareikiin.
Vuodet lohkovat vierinkiviä
närästykseen voipuneen vuoren kupeista,
mutta ikuisuus säilyttää kasvonsa ja pysyy
mieliltä suljettuna.
Hernekeittoroiske jumaloletettujen
parroissa haluaisi niin kovin
murentua tomuksi rakkauksien erämaihin,
mutta sitä taikaa varten ei ole uhrattu yhtään vastasyntynyttä.
Sama hupsiskeikka jatkaa niekkumistaan.
Sama lauma keritsemättämiä naurislampaita
tallooo lumeen kuvion, jota hullut kutsuvat
ilon satokauden mädäntyneeksi elämäksi.
Pussirotta haluaa vaihtaa housuja
Nalle Puhin kanssa, Tarzanilta loppui kookosöljy, Kalevi Sorsan piipusta imaistiin ohut tulevaisuuden haiku.
Taivas ei ole enää entisensä, manala vaikenee,
koska sitä ei enää tarvita.
Pirut ovat sijanneet mukavuudenhalun futoninsa
meihin kaikkiin.
Kiedomme iltaisin punaiset nuolihäntämme söpösti sykkyrälle, kiillotamme ahneet sarvemme huomisen kauhomista varten.
Kevään ensimmäinen sinikello hautoo kostoa
pellon reunassa.
Sillä on laulu, joka parantaa kaiken.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut