![Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> Grobbelaar kuva](https://cdn.vaiste.com/sites/rakkausrunot.fi/files/styles/medium/public/profiilikuvat/picture-911-1731763065.jpg?itok=LX8foLyK "Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> Grobbelaar kuva")
Unen jälkeen väkiset äänet
mutina siitä laskinko oudot sakarat oikein
Monta kertaa sitä tähtisadettomalla tikulla sohineena
ihmettelen
yhisen kirkkauden kaunoa
Sanavalmiuden lahkeet käärittynä etsin
navastani tietämättömyyden nukkaa
purnivaa lemmenpuutoksen maljaa puhdistaakseni
Ovat päättäneet siinä yön selkäevässä
salaa patjoiltani ja kireältä lonkalta
puolivalmiina maatuvista odottavan sielun ohi
että rakkaudessa on kolme muotoa:
muistamaton pirunpelto
raudan katsoma kaipuuruoste
sydännurkkalauluista kuiskattu uskomustoive
Unen jälkeen kaikki tämä
- märkä jää
nenäontelossa yksi karva joka ei osaa taipua
huuliesi tahdissa
kun on laskettu kesäsiilien sormenjäljet
kun on riivitty parkki susien turkeista
kun on pudotettu taivaalla vaeltavat lehmät takaisin pellon läikkiin
kun on kiedottu naakat takaisin puhelinlangoille
Unen jälkeen väkiset äänet jäävät
puurokattilan pohjalle
tummuvat
vaalenevat
tummuvat
vaalenevat
Sydän ryntää, kauhoo, pärskii kohti päivän käärettä vauhkona
koska se on kuullut ne väkiset äänet
Minulle riittäisi pelkkä hidas aamu
Tuo minulle ruusut korviini
mutina siitä laskinko oudot sakarat oikein
Monta kertaa sitä tähtisadettomalla tikulla sohineena
ihmettelen
yhisen kirkkauden kaunoa
Sanavalmiuden lahkeet käärittynä etsin
navastani tietämättömyyden nukkaa
purnivaa lemmenpuutoksen maljaa puhdistaakseni
Ovat päättäneet siinä yön selkäevässä
salaa patjoiltani ja kireältä lonkalta
puolivalmiina maatuvista odottavan sielun ohi
että rakkaudessa on kolme muotoa:
muistamaton pirunpelto
raudan katsoma kaipuuruoste
sydännurkkalauluista kuiskattu uskomustoive
Unen jälkeen kaikki tämä
- märkä jää
nenäontelossa yksi karva joka ei osaa taipua
huuliesi tahdissa
kun on laskettu kesäsiilien sormenjäljet
kun on riivitty parkki susien turkeista
kun on pudotettu taivaalla vaeltavat lehmät takaisin pellon läikkiin
kun on kiedottu naakat takaisin puhelinlangoille
Unen jälkeen väkiset äänet jäävät
puurokattilan pohjalle
tummuvat
vaalenevat
tummuvat
vaalenevat
Sydän ryntää, kauhoo, pärskii kohti päivän käärettä vauhkona
koska se on kuullut ne väkiset äänet
Minulle riittäisi pelkkä hidas aamu
Tuo minulle ruusut korviini
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut