tähtien nuolijan kunniapalkinto
minä ja sisäinen linnunrata
lähempänä kuin kuiskaan
sanan "komeettakepponen"
Heppoisin perustein myönnetty palkintopallipaikka
turhuuden liukuportaissa saa liikkeelle minussa ajatuksen
että tuntuu kuin luolakarhuni haluaisi kuulla
kevään ensimmäisen pähkinänakkelin - eii eeiiööööeiii -
se sitä ikinäkuuna ole kuullut, mutta ajattelee kuulevansa
Hik ja Hak - se sanoisi vai oliko se Hak ja Hik
kurnivaa sielunmutkaa odotellessa
havittelen toukokuuta
ja lasken kuinka monta kertaa
yö ja ilta ovat menneet väärinpäin
Unia ja tosia - muistelen
kuinka nekin - vinossa ja vanutettuja toisiinsa nähden
kuin pitsi himmennettynä puuvillakankaaseen niminä,
joita muinaiset eivät osaa meille kertoa
Minä yritän asettaa kunniamaininnan muottia niihin sanoihin
ja epäonnistun törkeästi
Kolme maailman perustanutta mummoa nauraa minulle
kuin pulleamahaiset peikot räkä poskellaan
kaiken minä olen ansainnut
- tosista, jotka eivät ole selviä vesiä
- vesistä, jotka pyöristävät sielujen kaaria
kaiken minä olen ansainnut
- kieleni jäljistä tähtien kyljissä
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut