Tähtien nuolija

Runoilija Grobbelaar

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> Grobbelaar kuva
mies
Julkaistu:
119
Liittynyt: 31.12.2012
Viimeksi paikalla: 13.4.2025 16:16

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
Syntymäpäivä:
13.5.1963
Facebook:

Runokokoelmat:

2014 – Aavisteita rakkauden rajalta
2017 – Onneen aika vaipuu
2017 – Niin minut osaat
2017 – Run100 (toim.)
2018 – Sielutettu neljäs tuuli
2019 – Viidesti lausuttu
2020 – Kuudesti kerrottu
2020 – Seitsemän selvää sanaa
2020 – Kahdeksan kaunista
2020 – Nimesi on elämäsi
2021 – Sata sydäntä
2021 – Tammela
2021  - Mummot
2021 – Vipeltäviä ja vienoja sanoja
2021 – Outoja sanoja
2022 – Alinen (runoja Ilari Rantalan valokuviin)
2022 – Siivuja
2022 – Sano se rakkaudeksi (toim. / useita kirjoittajia)
2022 - Laidun
2022 – Tarinoita valosta (runollisia kertomuksia)
2022 – Kesä, joka oli sininen
2023 – Huiskaisuja
2023 – Minä – Mies
2023 – Karhu ei muista tehdä avaruutta (aforismeja)
2023 – Välistä paloja
2023 – Herkillä
2024 – Ruosteinen kuukausi
2024 – Uusi Kevät

Muut runokokoelmien yhteisjulkaisut:

2021 - Runorälläkkä I 
(+ K.Lähdesmäki, P.Halme)
2022 - Runorälläkkä II (+ K.Lähdesmäki, P.Halme)
2023 - Runorälläkkä III (+ K.Lähdesmäki, P.Halme)
2024 - Runorälläkkä IV (+useita kirjoittajia)


2019 Novellikokoelma Poppelinrummuttaja


Instagram: markku_heino

YouTube: https://www.youtube.com/@FinPoet100

Tekstejäni SAA kopioida ja käyttää omiin yleishyödyllisiin ja yhteisöllisiin tarkoituksiin, kunhan mainitsee lähteen. 

 
Minulle on myönnetty
tähtien nuolijan kunniapalkinto

minä ja sisäinen linnunrata
lähempänä kuin kuiskaan
sanan "komeettakepponen"

Heppoisin perustein myönnetty palkintopallipaikka
turhuuden liukuportaissa saa liikkeelle minussa ajatuksen
että tuntuu kuin luolakarhuni haluaisi kuulla
kevään ensimmäisen pähkinänakkelin - eii eeiiööööeiii -
se sitä ikinäkuuna ole kuullut, mutta ajattelee kuulevansa

Hik ja Hak - se sanoisi vai oliko se Hak ja Hik
kurnivaa sielunmutkaa odotellessa
havittelen toukokuuta
ja lasken kuinka monta kertaa
yö ja ilta ovat menneet väärinpäin

Unia ja tosia - muistelen
kuinka nekin - vinossa ja vanutettuja toisiinsa nähden
kuin pitsi himmennettynä puuvillakankaaseen niminä,
joita muinaiset eivät osaa meille kertoa

Minä yritän asettaa kunniamaininnan muottia niihin sanoihin
ja epäonnistun törkeästi

Kolme maailman perustanutta mummoa nauraa minulle
kuin pulleamahaiset peikot räkä poskellaan

kaiken minä olen ansainnut
- tosista, jotka eivät ole selviä vesiä
- vesistä, jotka pyöristävät sielujen kaaria

kaiken minä olen ansainnut
- kieleni jäljistä tähtien kyljissä
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Moni ihminen on arvokas omalla tavallaan ja ansaitsee kaikkea hyvää.
Nyt menee surrealismin puolelle!
🤓

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot