mistä kynäni muste vuotaa.
Pääskyset ovat silti lähteneet
ja minulle on jätetty repaleinen syksyn vainu.
Mustikkaviineriin on kirjoitettu hento talvi.
Mitä jos osaisin sen metkut tällä kertaa paremmin?
Lausuisin pakkaseen sydänmuotoisia hiutaleita.
Ennustan teelehdistä valoa maailmaan,
sielulleni paluuta alkuräjähdykseen,
jossa unohdus armahti ensimmäisen sanan.
Sen, jolla sitoisin pihlajan kumarruksen aurinkoon
vasten sinitiaisen silmiä. Ja sen sisarta, sanaa jolla lauletaan lohtu.
En ole unohtanut, mistä kynieni värit nousevat
ja kasvavat kaiken elämän tuoksuiksi.
Peurat pakenevat silti ahnasta ja pimeän seittejä.
Niitä, joihin on kiinnitetty elottomien sielujen paha tahto, kaikki raskaat sanat, joilla herkkä painetaan alas.
Pidän kaiken varalta piilossa sitä pehmeää,
jolla on parantavat punaiset kaaret. Sanaa, jolla tahdotaan hyvä.
Osaisinko sen tänä talvena,
puuterihenkien yössä?
Etten olisi enää sanaton.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
- hyvyys, rakkaus, empatia
kauaskadonneet arvot maailmassa
jossa vaativat suojan jotteivät tule kivitetyiksi -
erilaisuudesta tuomituiksi
Sivut