Olisiko minustako runoksi?
Sanoja minussa riittää,
missä ne helmet, joita tunteiksi kutsutaan?
Asetetaanko ne juokseviksi pisaroiksi kaulalle,
sydämen ylle, vai piilotanko ihoin alle, siellä missä tuntojeni juuret aistivat
hölynpölyn ja harvakarvaisten peikkojen tanssin kesäyössä?
Osaanko talvella nuolla tavujen posket vapaiksi,
niin, että ne helisevät pihlajataivasta vasten?
Onko minusta lauluksi,
joka on naakan raakkuva vahinko,
tumman taru surusta tai saanko olla vain vähäinen varpu
pajukon helmoissa, ristihuulien näykkivä ripe?
Minusta voisi olla runoksi, jos minut näet
ja puet haaveisiin, niin kuin minä puen koko elämäni,
sillä tulen hunnulla ratsastan.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut