tavalla huolien
uskoen eripariruutuihin ja yksinäisyyden laatikoihin
askel pitää ottaa niin kuin se sanotaan - sanovat
lakia ja sen laatijoita pukkaa
huisia tai ei
hänihmetys ja ihmettelevä hän
katsoo ruutuhyppeleviä ihmisiä
liituhila määrätköön koikkelehtevien kohtalon
Päivänkakkarasta ei välitä kukaan
ja kaikki ihmettelivät
miksi se eksyi tähän runoon
- astuinhan juuri viivalle joka niiskutti valkoista pölyä asfalttia vasten
Minä olenkin yhtäkkiä se keppi kauempana
kaartuvassa alueessa joka tietää siitä päivänkakkarasta
ja terälehtien muodostomasta sielun eriöstä
Minä olen myös se
joka kumartuu kevään häviössä
noukkimaan sitä keppiä
itseäni tarkoittaen
Minä haluan mennä sinne ja nousta pois sieltä
väärästä ruudusta
koska elämän pinta on tahmeaa eikä yhtään sellaista
mistä satukirjan täti kertoi -
iho joka hohtaa kun siihen kosketaan hymyillä
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi