ne hymyt
katseet
niiskaus iloa ja pärske surua
keskenkuulijan viisauksia
minuun jätettyjä apilanvauhkoja seppeleitä
kelteisillään olevia lumiukkoja akkojen virroissa
yhteisumma valoa
reikäkauha pimeää
sadetukan ravisteita
pari viitseliäistä villiä lintua
vakuuttaa että katsoisin ylös seuraavaa kulkijaa
Maan alasveto on vielä kaukana
mullan ja saven sarana ratkoo tulikukan arvoitusta
olisiko minusta viisaaksi ennen unien unta
lumisinta talven poskea?
Monen ohikulkijan yhteissumma käskemättömyyden tuoksua
vailla pelkoa antaa minun olla
että kohina minut lävistää ja jaksan kaiken tämän melun
Jännityn ääreksi että kuulisin
tulikukan tuojalta sanan joka kiiltää
jonka pinnalle voi painaa huulensa ja sipaista sen hellää
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut