![Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> Grobbelaar kuva](https://cdn.vaiste.com/sites/rakkausrunot.fi/files/styles/medium/public/profiilikuvat/picture-911-1731763065.jpg?itok=LX8foLyK "Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> Grobbelaar kuva")
Rakastamisen helppous on kirjailtu sormenpäihimme.
Sen sanat eivät aina asu huulillamme,
mutta navan kohdalla on aukko,
mistä se livahtaa sisään ja potkaisee keuhkoihin,
niin ettemme saa henkeä.
Se henki, jonka se saa ulos pihistämään on yllätyksen mansikkakakku,
jonka naamalleni paiskasit juuri kun olin ylittämässä pitkospuita karpalosuolla,
käsi kädessä, hiuksesi vapaina suopursuina ja minä kurjenmiekkana vasten tuulta.
Tähdet se jättää taivaalle kaskinaurun pakaroista,
täysinä, mutta merihirviöiden retuuttamina halvoissa kuutamoissa.
Jalkapohjille se suo karun ruohon ja viileän aavikon,
kantapääherkän tiedon siitä, että sille antautuminen voisi tehdä hyvää
– ja välillä ihan pakko,
vaikka sen liekit ovat aivan muuta kun hurme punajuuripurkeista.
Rakkaus on tunteiden olympiakisat – lajeina kirjo uskallusta
ja luottamusta pariviestiin ja joukkuehyväksyntään.
Minä mittelöin kernaasti lähimmäisenrakkauden sarjassa,
kuohun ylittäessäni hyvien tekojen esteitä ja viskon ruusuja yltympäriinsä.
Tyylikkäin kimppu niistä asuu punaisessa muoviämpärissä.
Romantiikkaa ja kiimaa se vie kuin pässiä narusta
– välillä se on tosissaan kuin muuli ja nopea kuin luotijuna,
välillä se on kivisoraa raapiva kaksihampainen ruostunut peltiharava.
Kerro sinä minulle oletko lehtereillä katsojana vai
minun kanssani vääntämässä niskalukkoa,
että tietäisin helminauhoista kaulallasi ja totuuksista,
joilla katsot minua kun minulla on kylmä, hiki ja jano.
Rakastamisen vaikeus on sen helppous. Minun aamu ja ilta.
Sieluni kehrän kaksi pintaa – sisäinen ja ulkoinen.
Minä pyöritän sillä maailmaani, sitä tulta ei voi sammuttaa,
se on lämpö jota juon ennen kuin heitän kahvinporot roskikseen.
Se on varminta ja turvallisinta mitä tiedän.
Sitä ilman olen kuin kesy kastemato.
Sen kanssa osaan arpeni ulkoa ja annan niiden värjäytyä pehmeiksi ihoasi vasten.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut