tuon Havaijipaitaisen miehen elämä muodostuu.
Talvipakkasessa pyöräili valkoisissa Bermudashortseissa,
kaupassakin kävi Matti kukkarossa ja lirkutteli kaksi vuosikymmentä nuoremmalle kassaneidille:
”Otan sen vakion vakiorivillä, loton ilman palloja.”
”Ai niin, niistä Joulun suklaarasioista, punainen Alladin on mennyt aika pahaksi, ovat sekoittaneet vaaleampia konvehteja tumman suklaan joukkoon. Kehitys ei kyllä nyt kehity oikeaan suuntaan.”
Mies jatkoi päiväänsä sinne sun tänne,
lauloi polkiessaan eteenpäin tanssimattomista Nestorin häistä.
Otti polvelleen rupisammakon ja anoi prisessalta prinsessakakkua.
Elämän ja makean nälkä hirvitti naapurikyläläisiäkin.
Olisi vain tyytyväinen ämpärikokoelmansa värivaihtoehtoihin.
Kotona odotti Mollamaijan velipoikaserkku, Mollamauno.
Nukketaloleikki oli jäänyt kesken kun hänen teki mieli rosmariinikorvapuustia.
Siitä sitten pyörän kumeja pumppaamaan.
Ihmetellessä variksen ja oravan salaista romanssia unohtui takakumin tarkistus.
Miten talttahampailla suudellaan pitkää, mustaa nokkaa?
Sellainen reissu siis.
auna lämpimäksi ja kukas sitten rintakehään pisti?
Järjetön kaipausmurikka hikoili rintapielistä ulos.
Sisään jos nyt astuisi holvieni kaarista joku, niin hänen pitäisi olla sellainenkin linnanneito, jolla katse ei luista kuusonaateista sivuun, murinahalausten painosta.
Hän on se mies, jolla askel kyntää syvää hyvää.
Jonka ruoto ei taivu ukkosrintamien edessä.
Uskoisitko, jos hän tavaisi rakkauden sinulle?
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut