Pääsky kaartaa ohi. Siivissä katoava kesä.
Leijuu hetken paikoillaan kuin lumottu sade.
Hälinä vannottaa tuohon, siihen ja nimittäin juuri näin. Tiedä ja usko. Taikka muuten…
Mustalla kiivas aika tapetoida maailmaa.
Vielä se pääsky. Palaa takaisin. Puhkeaa lauluun. Siivillään raikkaus. Muistutus itsestä ja omista ajatuksista. Sydämet kohdistettuna korkeiksi ja juuriin.
Maailman musta ja ahneuden kurja rapa raakkuu rujon korpin lailla. Yrittää viimeisen kerran vetää mieltä kaaoksen liejuun.
Mutta minulla on se pääsky. Tahto tehdä kevyttä, piirtää raikkautta ja nähdä valon aikeet.
Jäähyväisiksi pehmeä kaarto.
Olen valmis tulevaan.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut