Valoa ja varjoa
Olen kevättalven hangille
häikäisevään valoon syntynyt,
silti sisälläni kannan
menneitä tummia syksyjä
sukupolvien kaamokset kintereilläni.
Mutta kevät rakastaa minuakin,
sulan jo sen ensimmäisiin säteisiin.
Pienen hetken kerrallaan
kylven auringonvalossa,
sitten alkaa vuodenkierto uudelleen.
Kovilta, kylmiltä hangilta
katson valoa kohti.
Selite:
Vanhaa
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit