Niinä päivinä,
kun jalokivimereni
on kutistunut
mustaksi onyksitaivaaksi,
olethan vierelläni,
ja niin minä muistan
timantin.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Timantithan ovat ikuisia, eikö niin
Runoilija Laura
nainen
Julkaistu:
10
Liittynyt: 2.9.2009
Viimeksi paikalla: 21.3.2025 7:17
Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-
Olen kulkenut pitkän matkan mutta olen vasta tässä. "Olet vasta tässä", he sanovat. Mutta kukaan ei kysy, kuinka kaukaa olen tähän hetkeen tullut. - Maaria Leinonen Kiitokset kaikille palautteen antajille!
Niinä päivinä,
kun jalokivimereni
on kutistunut
mustaksi onyksitaivaaksi,
olethan vierelläni,
ja niin minä muistan
timantin.
Käyttäjän kaikki runot
| Runoilija | Runon nimi |
Luontipäivä |
Kommentteja | Kategoria |
|---|---|---|---|---|
| Laura | Miten osaisin | 21.3.2025 | 0 | Runo |
| Laura | Keväitä ja syksyjä | 11.3.2025 | 2 | Runo |
| Laura | Sen syksyn sävyt minä muistan | 6.3.2025 | 2 | Runo |
| Laura | Miehelleni | 23.2.2025 | 4 | Runo |
| Laura | Helmikuun auringonvalossa | 5.2.2025 | 6 | Runo |
| Laura | Timantithan ovat ikuisia, eikö niin | 9.11.2024 | 4 | Runo |
| Laura | Nummen muisti | 1.9.2024 | 5 | Runo |
| Laura | Kaipaako meri | 13.1.2024 | 8 | Runo |
| Laura | Helisee | 5.12.2023 | 6 | Runo |
| Laura | Kaikella on aikansa | 21.8.2022 | 4 | Runo |
Kommentit
Hieno runo.