Kanervikon yllä
leikki Ylämaan tuuli
hiustesi laineilla,
ja niin minäkin,
muistan yhä,
miltä hiuksesi tuoksuivat
sormieni välissä,
miltä kasvojesi iho.
Jos aika voi pysähtyä,
se pysähtyi juuri silloin.
Ennen kuin huomasimmekaan
se kääntyi kannoillaan
ja jatkoi ilman meitä.
Kanervien syliin
osuu yhä kolea tuuli,
mutta kerro,
muistavatko ne
hiustesi tuoksun.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Herkän kaunista,pidän.