Ensimmäisen moponi ostin vuonna 1971 naapurin Erkiltä vaatimattomaan 50 markan hintaan. Kyseessä oli Helkama Hopeasiipi, vuoden 1960 mallia, varustettuna 50-kuutioisella kaksitahtikoneella. Ennen mopon hankintaa tytöt eivät juurikaan osoittaneet kiinnostusta seuraani, mutta kun Hopeasiipi huristeli pihaani, tilanne muuttui kuin taikaiskusta. Yhtäkkiä olin haluttu mies – tai ainakin mopo oli.
Kului kaksi viikkoa ja takaiskunvaimentimet antoivat periksi. Ei siinä muu auttanut kuin uusia ne. Tällä kertaa päätin varautua tulevaan ja laitoin niin jäykät iskarit, että kyytiin olisi voinut hypätä vaikka kirkonkylän painimestari. Nyt ei enää tarvinnut murehtia siitä, kestääkö alusta – tärkeintä oli, että kyytiläiseni pysyivät tyytyväisinä.
Eihän mopon pitäminen halpaa ollut. Uudet iskarit maksoivat 25 markkaa kappale, ja siihen aikaan se ei ollut ihan pikkusumma. Tosin saattaa olla, että hinnassa oli muutaman markan tarkistusvirhe, mutta eipä sillä ollut väliä, kun ritsillä istui aina joku kaunotar.
Hopeasiipi ei ollut vain kulkupeli – se oli statussymboli, vapauden airut ja nuoruuden ikoninen seuralainen. Vaikka bensankatkuinen matka vei välillä monttuun ja joskus piti taluttaa kotiin, en olisi vaihtanut sitä mihinkään. Se oli aikansa rakkaustarina – kahden pyörän päällä.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
