68 vuotias Tatu istui perikunnan kotitalon kuistilla. Hän sulki silmänsä ja antoi mielensä vaeltaa.
Hänellä oli yksi pitkäaikainen toive, hän halusi palata lapsuuteen, edes yhdeksi päiväksi.
Samassa hänen toiveensa toteutui. Kun hänen jalkansa koskettivat lapsuuden pihan nurmikkoa.
Hän seisoi syntymä talonsa pihamaalla.
Ulko-ovesta astui ulos hymyilevä, Äidin-äiti, elikkä Tatun mummi, jonka esiliina oli hieman jauhoinen.
"Mummi!" Tatu huudahti, kiiruhtaen hänen luokseen kädet ojossa. Samassa hän oli jo mummin turvallisessa sylissä.
Mummi kerro satu, hän pyysi.
Mummi aloitti. Joka ilta kun lamppu sammuu ja saapuu oikea yö
Niin Nukku-Matti nousee ja ovehen hiljaa lyö
On sillä uniset tossut ja niillä se sipsuttaa
Se hiipii ovesta sisään ja hyppää kaapin taa
Kun satu oli päättynyt, Tatu juoksi kaapin takaa pihalle, missä kahden koivun välissä kiikku odotti.
Tuulen vire heilutti keinuvaa Tatua korkealle, hänen naurunsa täytti ilman. Lapsuuden kiikku tuntui yhtä kevyeltä ja kutsuvalta kuin ennenkin.
Kiikusta Tatu syöksyi kotirantaan. Jossa hän ui käsipohjaa. Vesi oli viileää, mutta se ei haitannut, lapsena pieni vilu vain lisäsi seikkailun tuntua.
Sitten Tatu juoksi pellolle, jossa hän keräsi sarkaojista hiiriä reppuunsa, ihmetellen niiden vipeltäviä liikkeitä.
Samojen sarkaojien varsilla oli heinälato, johon hän nukahti hetkeksi, hiirijahdin lomassa. Mutta heräsi tutun elätti Variksen nokintaan.
Sehän oli Roope, jota hän oli syöttänyt lusikalla, pikku Variksesta lähtien.
Tullessaan sarkaojilta Tatu keräsi äidilleen kedolta luonnonkukkia. Sillä hän tiesi, että äiti arvosti, ja rakasti niitä.
Kolmirattainen polkupyörä odotti portinpielessä. Tatu hyppäsi sen selkään ja polki naapurin Lyytiä tervehtimään.
Lyyti, joka oli aina hiukan totinen, heltyi nauramaan Tatun lapsellisille jutuille.
Esimerkkinä Tatun juttu Lyytille.
Pikku Kalle tuli kaupasta, kassi täynnä maitoja. Vastaan tulija kysyi, miten sinä poika poloinen jaksat kantaa kaikki nuo maidot. ? Kalle vastasi, nää on Kevyt Maitoja.
Hetken päästä Tatu kurvasi kolmikolla leikkimään kuurapiiloa naapurin lasten kanssa, josta heidän naurunsa kaikui ympäri pihaa.
Yksi leikkivistä tyttö lapsista halusi yökylään Tatun luokse.
Tatu tuumi. Tule tyttö kyytiin, sillä aina kolmirataspyörän tarakalla tilaa on.
Samassa unelma päättyi, jolloin Tatu avasi silmänsä. Hän oli taas aikuinen murahteleva suomalainen jässikkä, mutta sydämessään hän kantoi mukanaan tätä yhtä päivää, joka toi takaisin lapsuuden ihmeen ja viattomuuden.
Voi että, hän huokaisi hymyillen. Kunpa se olisi vielä mahdollista.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut