Syvällä Kempeleen metsän uumenissa, piilossa ihmisten uteliailta katseilta, asuu pieni Menninkäisten yhteisö. Tämä yhteisö on täynnä iloa ja lämpöä, ja sen sydämessä kukoistaa kunnioitus äitejä kohtaan.
Kevään saapuessa ja Äitienpäivän lähestyessä Menninkäiset alkoivat valmistautua juhlaan, jollaista ei ole nähty vielä edes Kempeleen taajamissa. “Vaikka hyvä kasvaa Kempeleessä”
Ja juhlat alkavat
Eräänä aamuna pienen metsämökin ympärille kokoontui vilkas joukko Menninkäisten lapsia. He olivat täynnä innostusta ja salaperäistä kuhinaa, sillä tänään oli se päivä, jolloin Äitienpäiväjuhlaa alettaisiin suunnitella. Pienet käsityö taitoiset Menninkäiset alkoivat valmistaa lahjoja äideilleen. Siellä askarreltiin kauniita koristeita ja punottiin pieniä seppeleitä kevätkukista.
Samalla vanhemmat Menninkäiset kokosivat suurta juhla-ateriaa. He valmistivat herkullisia metsän antimista tehtyjä ruokia, kuten marjapiirakoita ja sienisalaattia. Kaikki halusivat osallistua juhlan valmisteluihin, sillä äitien kunnioittaminen oli jokaiselle Menninkäiselle sydämen asia.
Äitienpäivän aamuna aurinko nousi korkealle taivaalle, ja metsän hiljaisuus täyttyi iloisesta laulusta ja naurusta. Menninkäisten lapset olivat pukeutuneet parhaimpiinsa ja pitävät käsissään pieniä lahjojaan. He astelivat juhlallisesti kohti metsä mökkiä, jossa Äitienpäiväjuhla pidettiin.
Metsämökissä odotti ihana näky, pitkä pöytä notkui herkkuja täynnä, ja juhla-ateria oli katettu kauniisti kukkasin ja vihrein oksin. Äidit hymyilevät onnellisina nähdessään lapset ja kuullessaan heidän laulavan kiitoslauluja äitien rakkaudesta ja huolenpidosta.
Eräs mieleen jäävistä esityksistä oli, kun 3 vuotias Menninkäislapsi lauloi kaikille äideille laulun "Äideistä parhain sä oot" Tippa tuli kaikilla silmään laulun myötä.
Päivä kului ilon ja yhdessäolon merkeissä. Menninkäisten lapset esittivät pieniä näytelmiä ja tanssivat iloisesti äitien kunniaksi.
Äidit puolestaan kertoivat tarinoita menneiltä ajoilta ja antoivat viisaita neuvojaan tulevaisuutta varten. Tässä pienessä metsä yhteisössä Äitienpäivä oli enemmän kuin vain yksi päivä vuodessa, se on päivä, joka vahvisti perheiden siteitä ja kunnioitti äitien pyyteetöntä rakkautta.
Kun aurinko alkoi laskea metsän taakse, Menninkäiset tunsivat sydämessään kiitollisuutta ja lämpöä. Äitienpäivä oli ollut taianomainen juhla täynnä rakkautta ja yhteyttä.
Tässä pienessä yhteisössä Menninkäisten äidit olivat todellisia sankareita, heidän uhrautuva työnsä ja rakkaus olivat koko yhteisön voimanlähde.
Kun tähdet tuikkivat metsän yllä, Menninkäisten lapset nukahtivat onnellisina ja kiitollisina Äitienpäivänä vietetystä juhlasta, tietäen, että heidän äitinsä olivat maailman parhaita.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut