Liike on Lääkettä

Jussi ja Emmi, eläkepäiviään viettävä pariskunta, tunnettiin pienessä kylässä siitä, että he olivat aina valmiita kokeilemaan jotain uutta, vaikka se ei aina mennyt aivan putkeen. Erään päivän aamuna Jussi katseli olohuoneen ikkunasta ulos. Hän huikkasi ”Tules, Emmi, katsomaan! Siinä taas naapurit menevät sauvoineen. Jos he pystyvät, niin miksemme mekin voisi? Mehän ollaan niiden kanssa samaa ikäluokkaa.” 

Seuraavana aamuna Jussi sekä Emmi olivat ulkona, uudet kävelysauvat käsissään  intoa täynnä. Alku oli hankalaa, sillä sauvat tuntuivat elävän omaa elämäänsä, eikä askel meinannut millään pysyä rytmissä. Naapurin Martti nauroi ja huikkasi “ne liikkeet kehittyvät, sekä löytyvät  ajan kanssa. Älkää hötkyilkö!” 

Pari viikkoa myöhemmin Jussi ja Emmi huomasivat, että sauvakävely alkoi sujua yhä luontevammin. Heidän poskensa punottivat, sydän löi reippaammin, mikä parasta, he tunsivat itsensä elinvoimaisemmiksi kuin vuosiin. Kivut ja kolotukset, jotka olivat aiemmin vaivanneet heitä, alkoivat vähitellen helpottaa. Liikkeestä oli tullut heidän lääkkeensä, ilman reseptiä tai sivuvaikutuksia. 

Emmi innostui niin, että päätti järjestää kylälle oman sauvakävelytapahtuman. Hän laittoi  ilmoituksen kylän ilmoitustaululle: "Tule mukaan ottamaan oma lääkkeesi, sillä liike on lääkettä kaiken ikäisille!" 

Tapahtumapäivänä paikalle saapui kaikenikäisiä kyläläisiä. Jussi,  Emmin kanssa  johtivat joukkoa reippaasti eteenpäin, kannustivat sekä jakoivat vinkkejä askelten rytmiin ja käsien liikkeisiin. Lopuksi he pitivät yhdessä venyttelyhetken  kahvitteluun kera. Yhteisestä liikunnasta tuli kylälle uusi perinne, myös Jussi ja Emmi saivat kiitosta siitä, kuinka he rohkaisivat kaikkia liikkumaan. 

Tästä lähtien kylällä puhuttiin hymyssä suin, että jos liikunta kerran oli lääkettä, niin Jussi sekä Emmi olivat sen parhaita lääkäreitä.” Ja kylän apteekki? No, sitä ei enää juuri tarvittukaan. ?”