Huti kuti

Naistentanssit Tyrnävän Seurantalolla olivat täydessä vauhdissa, sali oli täynnä iloa ja musiikkia. Kaiken keskellä minä seisoin, silmät kiiluen odottamassa jotakin erityistä tapahtuvaksi. Silloin näin sen. Amor, tuo salaperäinen rakkauden jumala, oli liikkeellä, hänen nuolensa kiisi ilmassa kuin tähtien valaisema viesti. 

Se oli kuin hidastettua elokuvaa. Nuoli kaarteli kevyesti, jolloin minä tunsin vatsanpohjassa kutkutuksen. Katselin, kuinka se leijaili tanssivien parien yli, aivan kuin se olisi tiennyt, että tänä iltana se löytäisi jonkun kohtalon. Hymyilin itsekseni ehkäpä Amorin nuoli löytäisi tiensä minun luokseni. 

Mutta sitten tapahtui jotain odottamatonta. Naapurini Julle, tuo leveästi hymyilevä kaveri, seisoi tanssilattian laidalla, ennen kuin ehdin huomatakaan, Amorin nuoli sujahti suoraan hänen selkäänsä! Hänen silmänsä suurenivat yllätyksestä, hänen koko keho tuntui nytkähtävän, kuin hän olisi saanut sähkölamauttimesta. 

Tässä kohtaa minun hymyni hyytyi. Olin täysin varma, että se nuoli oli tarkoitettu minulle! Jäin paikalleni seisomaan kuin jäätyneenä, katsellen, kuinka Julle harppoi tanssilattialle itsevarmuutta säteilevänä. Hänen kohteensa, punaposkinen nainen, hymyili hänelle sydämellisesti. 

Mutta mää luulen edelleenkin , että Amor oli erehtynyt. Kyllä nuoli oli tarkoitettu mulle!  Olin varma, että jossain toisessa maailmassa, toisessa ajassa, nuoli olisi osunut minuun, olisin ehkä itse ollut se, joka kuljetti illan kauneimman naisen tanssiin. 

"Voi Amor," mutisin itsekseni, "huti kuti tällä kertaa. Mutta odotahan vain, vielä tulee minunkin vuoroni!" 

Ja niin jäin odottamaan seuraavaa nuolta, joka kiitäisi taivaan halki, ehkä tällä kertaa se osuisi oikeaan kohteeseen. 

Huti kuti 

Amorin nuolen naistentansseissa kerran lentävän näin, sitä silmät pyöreinä tarkkailemaan mihin se lentää jäin. 

Näin kun sen selkäänsä sai naapurin Julle, 
mut mää luulen et se oli tarkoitettu mulle.