Miullapa akka Jojensuusta
Koko akka koevupuusta
Halakokäsilöillään minnuu kanttoo
Yöllä miulle vitsaa anttoo
Suutuspiässää aeka hurja
ei uo mikkää mehtämarja
eukko ompi sielukas tuo
mut aena tulloopi isukin luo
Aarinkoone vaekkei paesta
Karjalan Heilin mettä maesta
Kyntteli ken toesille pallaa
Ihtelleen ei vuadi tillaa
Uhrraa auttoo puappoo hiärrii
Ansaehtenko tuommost muorrii
Vettä, valloo ulupukalle anna
Aena loestakkoo miun Sanna
Koko akka koevupuusta
Halakokäsilöillään minnuu kanttoo
Yöllä miulle vitsaa anttoo
Suutuspiässää aeka hurja
ei uo mikkää mehtämarja
eukko ompi sielukas tuo
mut aena tulloopi isukin luo
Aarinkoone vaekkei paesta
Karjalan Heilin mettä maesta
Kyntteli ken toesille pallaa
Ihtelleen ei vuadi tillaa
Uhrraa auttoo puappoo hiärrii
Ansaehtenko tuommost muorrii
Vettä, valloo ulupukalle anna
Aena loestakkoo miun Sanna
Selite:
Fiktiota lapsuuven maisemista.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
pidin
tämä kaanis rakkausruno!
Minnäi seorustelin uutena ollessa Karjalaistytön kanssa. Se sano mulle het ensimmäesenä rehvuu iltana. Ett suuta suat suikkoa ja nänniän näpelöijjä, mut kusotintai elä koseta