Pulupartion kujerrus
Kolera-altaan reunalla
merilokin kaklatus
Suomenlinnan suunnalla
Sporan tärinä hellä
jaloissani tuntuu
mukulakivetyksellä
rymistäen liukuu
Tuomiokirkon urku
häitä säestää
Hakaniemen spurgu
työkseen tervehtää
Helsinkini koruton
niemi norja mun
Otsaripa Suomineidon
Stadi sorja sun
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Viime vuosina on käynnit sinne vähentyneet,
mutta että voi ihminen odottaa lottovoittoa!
Päästä asumaan Hesaan, suurin toiveeni.
Kiva runo, tunnelma kohdillaan.
Kevättäkin helisee <3
Terv.yx ent.stadilainen (puolet sydämestä aina siellä)
Täällä pohjoisessa asuvana en osaa asennoitua siihen, että millaista on asua pääkaupungissa. Tosin nuorin tyttäremme on asunut jo Helsingissä yli kymmenen vuotta. Tuntuu todella hyvälle, kun he lomilla piipahtavat meitä vanhuksia katsomassa. Nytkin heidän hiihtolomaretkellään sain elää täysillä neljän pirpanan kanssa. Pari sanaa on tekstissä, joiden tarkoitusta en ymmärrä.
skoudet kulmiltaan pois ajaneet
entisen kauneus näkyyhän se
vaik' spurgut ei notskia sytyttele
- innoittavaa rakkautta ja nostalgiaa
Tämä olisi Stadista mitään tietämättömälle mainio kuvaus ja kertomus, minulle tässä on kuitenkin jotain tuttua vaikka en kaupunkia sinänsä tuntenutkaan. Olen ollut työhistoriani aikana 10 vuotta niillä kulmilla ja kyllä kaupunki kaunis oli varsinkin kesällä. Oma näkemykseni kuitenkin siitä rajottui rautatieasema-Lauttasaari ja myöhemmin Salmisaaren kautta Keilaniemeen.
Hyvä tekstisi, vaikka intoonnuinkin kirjottamaan asian vierestä liikaa.