Rakastetuksi tulemista rakastat
ja rakkaudeksi sitä kutsut.
Viehätyksen värinästä villiinnyt
ja sielunyhteydeksi selität.
Kunnioitusta kovasti kaihoat
ja nöyrää taiten näyttelet.
Pienestä piinasta parahdat
ja tosimieheksi tekeydyt.
Kerskailijaa kurjaksi kiroat,
ja tärkeää silti teeskentelet.
Turhista toisille tiuskit
ja hellyyttä itse halajat.
Itseäsi huomaamatta palvot,
vaivihkaa Jumalaksi julistat.
Luonnonlakien laatijaksi,
kaikkeuden keskipisteeksi.
Mut’ rakkaus ei palkkiota vaadi,
ei huolenpito hyvitystä.
Kunnia ei kunnioitusta,
sisu suosionosoituksia.
Arvokkuus ei arvostusta,
ystävällisyys ennakkoehtoja.
Ja Jumalaks' et koskaan muutu
vaik’ kuusen latvaan kipuisit.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Viimeinen säe sai naurahduksen aikaan, oikeinkin hieno lopetuksenne. Teksti on kyllä melkomoisen rankka itsessään ja totuudessaan. Monet meistä, on tekstisi. Kiitoksia, taasen.
Niin,näin on.Sanomattomaks vetää,lähes.Tahdon lukea lisää,enemmän,paljommin,syvemmin!
Juuri näin, upeaa tekstiä!
jäin koukkuun tähän...
*OIVA TOTUUS*
Sanoissasi on paljon! Pidän!
Hyvää ajattelua, joskin alkuosan kirpeydessä vähän osoittelevan oloista. Neljä viimeistä kappaletta positiivisuudellaan tasapainottavat tuoden runoon sisällöllistä ja muodollista kauneutta. Kokonaisuutena pidän. Erittäin hyvä. Erityisesti kohdat "Rakastetuksi tulemista rakastat ja rakkaudeksi sitä kutsut" (kuinka totta usein!) ja "Viehätyksen värinästä villiinnyt ja sielunyhteydeksi selität" (eroottisen latauksen mystifiointi - pahimmillaan: rakkauteen ja sielunkumppanuusajatteluun vedoten oikeutetaan aviorikokset ja hylkäämiset, koska "tämä suhde on tähtiin kirjoitettu"). Viimeiset kappaleet osuvasti ja kieleltään kauniisti muotoiltu ajattelemisen arvoista viisauden polkua lukijaan herätellen. Viimeinen lause lopettaa runon hienosti ja sisältää ripauksen huumoriakin.
Tässä on helveti hyvää pohdintaa. Tämä runo tulee iholle. Osui ja upposi
Viisaita sanoja kauniisti soljuvassa runossasi. Mietin, voiko ihminen koskaan tulla näiden sanojen vastakohdaksi, pyyteettömäksi, rehelliseksi. Ja millainen runo sellaisesta ihmisestä syntyisi?
Herätit, kiitos siitä!
Upea ja viisas teos
Viimeinen säe sai naurahduksen aikaan, oikeinkin hieno lopetuksenne. Teksti on kyllä melkomoisen rankka itsessään ja totuudessaan. Monet meistä, on tekstisi. Kiitoksia, taasen.
Niin,näin on.Sanomattomaks vetää,lähes.Tahdon lukea lisää,enemmän,paljommin,syvemmin!
Juuri näin, upeaa tekstiä!
jäin koukkuun tähän...
*OIVA TOTUUS*
Sanoissasi on paljon! Pidän!
Hyvää ajattelua, joskin alkuosan kirpeydessä vähän osoittelevan oloista. Neljä viimeistä kappaletta positiivisuudellaan tasapainottavat tuoden runoon sisällöllistä ja muodollista kauneutta. Kokonaisuutena pidän. Erittäin hyvä. Erityisesti kohdat "Rakastetuksi tulemista rakastat ja rakkaudeksi sitä kutsut" (kuinka totta usein!) ja "Viehätyksen värinästä villiinnyt ja sielunyhteydeksi selität" (eroottisen latauksen mystifiointi - pahimmillaan: rakkauteen ja sielunkumppanuusajatteluun vedoten oikeutetaan aviorikokset ja hylkäämiset, koska "tämä suhde on tähtiin kirjoitettu"). Viimeiset kappaleet osuvasti ja kieleltään kauniisti muotoiltu ajattelemisen arvoista viisauden polkua lukijaan herätellen. Viimeinen lause lopettaa runon hienosti ja sisältää ripauksen huumoriakin.
Tässä on helveti hyvää pohdintaa. Tämä runo tulee iholle. Osui ja upposi
Viisaita sanoja kauniisti soljuvassa runossasi. Mietin, voiko ihminen koskaan tulla näiden sanojen vastakohdaksi, pyyteettömäksi, rehelliseksi. Ja millainen runo sellaisesta ihmisestä syntyisi?
Herätit, kiitos siitä!
Upea ja viisas teos
Hienoja ajatuksia ja taidokasta psykologista tutkimusta meistä ihmisistä.
Viisas ja ajatuksia herättävä runo.
Jumalaksi kukaan ei kykene vaikka joku yrittäisikin olla kaiken yläpuolella tässä elettävässä maailmassa.
Todellakin ruodit ihmisen
feikkiä...
Upea :)
Parempi taitaa olla katajaan kapsahtaa, kuin kuuseen kurkottaa.
Kukaan ei ole toisia ylempänä...hyvä runo
Pyyteetön rakkaus kestää ehjänä vuosista vuosiin
Ihminen on vain ihminen, mutta onneksemme runon mainitsemat arvot ovat tavoiteltavissa. Ja toisaalta, kasvuunhan on aina varaa. Hyvää tekevää lukea tällaista teesiä välillä *Kiitos
Tässä on hyvä runo, joka jo ensisanoinaan julistaa rakkauden aidon elementin. Rakastetuksi tulemisen ihanaa olotilaa ja rakastumisen tunteen havaitsemista. Sehän se itse asiassa on rakkauden tunnetta ja hyvin tämä runo sen kaiken lukijalle eteen kantaa. Kuin tarjottimella, ole hyvä tässä on ja nauti.
Hienosti runo kulkee läpi kaikki rakastumisen eri vaiheet ja niiden mukanaan tuomat mielleyhtymät.
Lopussa tulee esiin rakkauden, siis aidon rakkauden tunteen pyyteetön olemassa olo. Se ei todellakaan vaadi mitään vastapalveluja, ei edes vastarakkautta, antaessaan ihanan tunteen sisälle sydämeen.
Tämä oli todella mukanaan vievä herkkä kaunis runo.