Viatonna versoaa taimi hauras
pimennossa tiedon ja pahuuden
loistavat lapsen silmät kauas
uskossa hyvän ja kauneuden
Nuoressa voima, vireys sykkii
kehon niin kuin mielenkin
uhma tyhmä korvat tukkii
lammaslauman varsinkin
Kolhuistansa kasvaneena
asettuuko aikuinen?
Harteillansa maailmaa kantaa
tärkeyttään soitellen
Nöyrästi taipuu varsi hauras
viisauteen vanhuksen
loistavat taas silmät kauas
uskossa hyvän ja kauneuden
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Hyvin kuvattu ihmisen kasvamista,ja sen missä kasvu vaiheessa ihminen on,sen pitäisi aina olla sitä parasta aikaa,pidän.
kauniisti toit esiin ihmisen eri vaiheet
Hieno runo kokonaisuudessaan!
Niin ja Mattihan on Suomen suurin vilosohvi. ;)
ennemmänkin näkemään - koen lempeän runosi hyvin realistisena
tykkäsin erityisesti noista eri ikäkausien kielikuvista hyvin harkittuja.
Vaikka olen jo ikääntynyt ukon känä, on yritettävä pysyä jämäkkänä.
Sinusta välittyy, että olet sinut itsesi kanssa. Kiitos tärkeistä näkökohdistasi.
Ei, eipä taida aikuinen asettua vaikka luulisi.
Viimeinen säe on niin sydämellinen, kaunis ja hauras kuten kuvaat iän tuomaa muutosta ihmisessä.