Airovanhukset
tervantuoksuiset
rauhaisin, rakastavin vedoin
natisevat
peilityyntä pintaa
hellästi hipoen
lempeää liplatustaan luovat
Rukoustaan
kuiskaavat
vaienneessa kesäyössä
tervantuoksuiset
rauhaisin, rakastavin vedoin
natisevat
peilityyntä pintaa
hellästi hipoen
lempeää liplatustaan luovat
Rukoustaan
kuiskaavat
vaienneessa kesäyössä
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Runosi saa kaipaamaan kesää.
Kiitos sinulle runosi luomista hetkistä ja nostalgiasta.
Ja kokee uudelleen hetkiä isän kanssa järvellä.
Silloin muinoin.
Tervan tuoksu on Lempituoksujani <3
Antoisa runo tässä helmikuun kalseassa viimassa.
tuli ikäväkin runokuvilla kulkeissain
ajatteleva rukous, ei loru, lämmin ja luonnollinen.
Kyl tykkäsin.
ihminen pieneltä kuin sylissään kyytiläisenä
seesteisen rauhoittavaa kuvaa runosi liikuttaa
samlla hiljaisuuteen kiireistä rauhoittaa
- vahvat tunnelmat, hartauden tavoittavat
sait itsen lipumaan veneellä
tuntemaan kesän tuoksut
kuulemaan sen hetken jolloin
airon lapa rikkoo tyynen veden pinnan
näkemään pisarat jotka kuin hidastetusti
nousevat airon lavan kylkiä pitkin ilmaan
hienon tyynnyttävän hetken runollasi annoit!
Katinkulta kalpenee aidon metalliin rinnalla.