![Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> Grobbelaar kuva](https://cdn.vaiste.com/sites/rakkausrunot.fi/files/styles/medium/public/profiilikuvat/picture-911-1731763065.jpg?itok=LX8foLyK "Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> Grobbelaar kuva")
Kerniliina puhuu kieloja,
kuuntelee toisella korvalla
kuinka nurmikko voihkaisee,
kun syksyyn unohtunut
voikukka astuu sen päälle pikkuvarpaalla.
Taivas on talvensa niiannut. On kevät.
Salusiiniverho voimistelee puuvillanarulla,
riiputtaa itseään kiinni ikkunanpielistä nilkoilla ja hapsuisin kynsin. Kitti lasin pienalla paljastaa kellastuneen mahansa aamulle.
Kahvi pyörähtää apilakupissa,
jättää kultaisia kuplia pyörteiden reunoille. Keskellä musta on ryövännyt kaikki menneet vuodet.
Kermakko ja sokerikko leikkivät samalla apilaniityllä, maalaavat nelilehtiä kylkiinsä ja kinastelevat siitä kumman sisin maistuu ensin kielen kannalla huokoisemmalta.
Ruisleipä alistuu rahiseville sormille,
paksu kirnuvoi sulaa sadan vuoden huulille.
Unelma muistelee unelmaansa.
Sumu katoaa aitan taakse. Metsän rajassa kuuset aivastavat.
Punamultaan torpan seinässä on sekoitettu miehen sydän.
Tämä aamu on yhden kyyneleen arvoinen.
Nimetön pisara valuu pitkin posken rohdinta.
Kahvi malttaa vielä hetken, ennen kuin se antautuu. Kuin tietäisi, että tämän jälkeen ei puhuta, koska viimeinen sana on sanottu yöllä, tähtisiepparin pieluksille.
Tärisevät kädet antavat suun vielä maistaa, muistaa tuulen, joka on nyt kevein minkä tiesi.
Unelma sulkee silmänsä apiloiden katseeseen ja liukenee miehensä viereen mökin seinällä.
Kerniliina kiiltää ja kielojen hartiat sulkevat haihtuvan lämmön kaaret.
kuuntelee toisella korvalla
kuinka nurmikko voihkaisee,
kun syksyyn unohtunut
voikukka astuu sen päälle pikkuvarpaalla.
Taivas on talvensa niiannut. On kevät.
Salusiiniverho voimistelee puuvillanarulla,
riiputtaa itseään kiinni ikkunanpielistä nilkoilla ja hapsuisin kynsin. Kitti lasin pienalla paljastaa kellastuneen mahansa aamulle.
Kahvi pyörähtää apilakupissa,
jättää kultaisia kuplia pyörteiden reunoille. Keskellä musta on ryövännyt kaikki menneet vuodet.
Kermakko ja sokerikko leikkivät samalla apilaniityllä, maalaavat nelilehtiä kylkiinsä ja kinastelevat siitä kumman sisin maistuu ensin kielen kannalla huokoisemmalta.
Ruisleipä alistuu rahiseville sormille,
paksu kirnuvoi sulaa sadan vuoden huulille.
Unelma muistelee unelmaansa.
Sumu katoaa aitan taakse. Metsän rajassa kuuset aivastavat.
Punamultaan torpan seinässä on sekoitettu miehen sydän.
Tämä aamu on yhden kyyneleen arvoinen.
Nimetön pisara valuu pitkin posken rohdinta.
Kahvi malttaa vielä hetken, ennen kuin se antautuu. Kuin tietäisi, että tämän jälkeen ei puhuta, koska viimeinen sana on sanottu yöllä, tähtisiepparin pieluksille.
Tärisevät kädet antavat suun vielä maistaa, muistaa tuulen, joka on nyt kevein minkä tiesi.
Unelma sulkee silmänsä apiloiden katseeseen ja liukenee miehensä viereen mökin seinällä.
Kerniliina kiiltää ja kielojen hartiat sulkevat haihtuvan lämmön kaaret.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut