Nikke von Nakkerton

Kun mä olin pieni poika, minulla oli yksi erityinen kaveri, jota muut eivät nähneet. Hänen nimensä oli Vikke, “Vikke näkymättömyys kaveri”, jonka kanssa leikimme, sekä seikkailimme. Meillä oli omat salaiset seikkailumme, kiipeilimme variksen pesille, juoksimme sarkapelloilla pyydystämässä hiiriä. Minulla aina isän iso reppu selässäni, johon hiiret sitten laitettiin. 

Usein istuimme vanhan ladon orrella keksimässä omia tarinoitamme. Naurettiin niin, että heinälato tömisi. Kerran jopa painittiin ladon vieressä. Naapurit katselivat kauempaa sekä kuiskivat toisilleen "Sekaisin on Tillin Tappi mennyt, kun tuolla maassa yksin pyörii ja hyörii." Multa vain pöllysi, kun Vikke antoi minulle kunnon vastuksen. Mutta lopulta sain hänestä niskalenkin, joten selätin hänet, mikä oli tietenkin suuri voitto. 

Iltaisin päivän seikkailut hiipuivat lämpimään halaukseen. Se oli näkymätön “tietenkin”, mutta tuntui sydämessä asti, lupaus siitä, että huomennakin leikit jatkuisivat. 

Mutta kuten kaikissa ystävyyksissä, myös meidän välillemme tuli muutos. Minun piti mennä kouluun. “etana luokalle, jossa asiat edistyvät hitaasti” 

Ensimmäisinä koulupäivinä Vikke kulki vielä rinnallani. Välitunnilla hän ilmestyi kuvioihin mukaan, rohkaisi kun ujostelin mennä leikkimään muiden kanssa. “Alahan mennä siitä näkyvien lasten joukkoon,” hän tsemppasi minua hymyillen. Hänen tuellaan uskalsin lopulta tehdä niin. 

Pikkuhiljaa huomasin, ettei hän enää tullut yhtä usein. Eräänä päivänä tiesin, että Vikke oli lähtenyt. Hän oli jatkanut matkaa, löytänyt varmaankin jonkun toisen pienen ystävän, joka tarvitsi häntä juuri silloin yhtä paljon kuin minä ennen. 

Ymmärsin, että Vikke ei ollut täysin poissa. Muisto hänestä jäi elämään sydämessäni. Armeijassa, yksinäisinä vartiohetkinä, melkein tunsin hänen kosketuksensa, aivan kuin hän olisi sanonut: “Pidä silmät auki, Tappi, vääpeli tulee.” 

Viken kanssa opin jotain, mitä kannan läpi elämäni, miten tärkeää on antaa mielikuvitukselle tilaa. Hän opetti minulle, että maailma on täynnä näkymätöntä taikaa asioita, jotka eivät ehkä näy silmille, mutta joista voi luoda kauniita tarinoita. 

Tämä on yksi niistä tarinoista.