Korkeiden tunturien yllä kimaltelevat kesäyön tähdet, ja Lapin luonto on herännyt eloon. Sen tietää myös Nikke von Nakkerton, joka pakkasi reppunsa ja suuntasi kohti Lapin erämaita. Siellä, missä järvet heijastavat yöttömän yön taikaa, hän etsi rauhaa, jossa saisi tehdä runoja ja tarinoita, jotka odottavat lukijaansa.
Nikke asettui pieneen mökkiin, “piilopirttiin” keskellä erämaata. Ympärillä oleva hiljaisuus rikkoutui ainoastaan ihanalle lintujen laululle ja tuulen suhinalle tuntureilta. Nikke ei suinkaan ollut yksin, kaverinaan hänellä oli kolmen tähden leijona pullo, inspiraatiota antava ja kolmea tähteä kantava kaveri.
Piilopirtissä, kynttilän valossa, Nikke kaivoi esiin vanhan vihon ja alkoi kirjoittaa. Kolmen Tähden leijona edesauttaa runoilijan pikkuaivojen toimintaa, valaisemalla runoriimejä kuin taikurin taikasauva. Ja niin keskiyöhön mennessä Nikke sai valmiiksi Lappi aiheisen runonsa.
Lappi
Lapissa kaikki kukkii komeasti,
Käki kukkuu siellä aamuun asti.
Myöskin kolme varista istui aidalla,
ja poro kulkee polulla kaidalla.
Satakielen siellä laulavan kuulen,
sitä ensiksi peipon lauluksi kuitenkin luulen.
Myöskin puussa palokärki,
siihen nokallansa reikää särki.
Sinne se tekee poikasilleen pesää,
myöskin Orava odottaa innoissaan kesää.
Pörrö Häntäänsä se peilaa,
ennen kuin lähtee etsimään itselleen Heilaa.
Tuhansien piikkien Siili,
pallona muilta piili.
Etana, etana näytäpäs sarvet, onko huomenna poutaa,
emäntä ja isäntä verkkoja järvellä soutaa.
Myöskin kevään kukka leskenlehti,
kukkimaan jo Lappiin ehti.
Sen tietää ken Lappiin ei ole kulkeutunut mistä jäänyt on vaille,
kun kerran siellä käynyt on, pitää toistekin päästä niille maille.
Keskiyön aurinko väistyi taivaanrannalta, ja Lapin yötön yö vaihtui aamun hiljaiseen hämärään. Nikke von Nakkerton katseli järven yli, joka oli kuin hopeaa auringon ensisäteissä. Hän tunsi, että tämä hetki, tämä Lapin ihanuus, jäisi hänen sydämeensä ainiaaksi.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut