nauroin napani rusinaksi
naarasin raavaskummuksi mahani
Puhisin pohkeet innon poukoksi
ponnistin pikkuruuden pientareilta
perskutarallan penteleeksi
Kelteisilläni äänsin ällistyksen
kikkarantekijäksi konttasin
kakkaroita pakaroilla puristin
Pienestä suureksi ihoni suunnittelin
sanoillani väärät äkit suljin
tiet moniaat suunnin
hirveät haaratkin kuljin
Harmaata nyt ohimoiltani suin
kun ohut taivas minua odottaa
outoa oppijaa
Kapaloista kersaksi
kersasta kaikenmaailman kakaraksi
kakarasta miehen alkajaksi
miehen alkajasta
vapaasti vanhaksi
vanhasta vaippojen kaihtajaksi
Kevyt multa mut joskus
surun moreenista erottaa
ilon, murheen,
rakkausaatteen pohtijaa
Sit viimein povi maan
yksin sateen harmaan tavoittaa
oli elo vain korennon siipihuminaa
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut