Elinkaari

Runoilija Grobbelaar

mies
Julkaistu:
51
Liittynyt: 31.12.2012
Viimeksi paikalla: 22.10.2024 8:47

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
Syntymäpäivä:
13.5.1963
Facebook:

Runokokoelmat:

2014 – Aavisteita rakkauden rajalta
2017 – Onneen aika vaipuu
2017 – Niin minut osaat
2017 – Run100 (toim.)
2018 – Sielutettu neljäs tuuli
2019 – Viidesti lausuttu
2020 – Kuudesti kerrottu
2020 – Seitsemän selvää sanaa
2020 – Kahdeksan kaunista
2020 – Nimesi on elämäsi
2021 – Sata sydäntä
2021 – Tammela
2021  - Mummot
2021 – Vipeltäviä ja vienoja sanoja
2021 – Outoja sanoja
2022 – Alinen (runoja Ilari Rantalan valokuviin)
2022 – Siivuja
2022 – Sano se rakkaudeksi (toim. / useita kirjoittajia)
2022 - Laidun
2022 – Tarinoita valosta (runollisia kertomuksia)
2022 – Kesä, joka oli sininen
2023 – Huiskaisuja
2023 – Minä – Mies
2023 – Karhu ei muista tehdä avaruutta (aforismeja)
2023 – Välistä paloja
2023 – Herkillä
2024 – Ruosteinen kuukausi
2024 – Uusi Kevät

Muut runokokoelmien yhteisjulkaisut:

2021 - Runorälläkkä I 
(+ K.Lähdesmäki, P.Halme)
2022 - Runorälläkkä II (+ K.Lähdesmäki, P.Halme)
2023 - Runorälläkkä III (+ K.Lähdesmäki, P.Halme)
2024 - Runorälläkkä IV (+useita kirjoittajia)


2019 Novellikokoelma Poppelinrummuttaja


Instagram: markku_heino



Tekstejäni SAA kopioida ja käyttää omiin yleishyödyllisiin ja yhteisöllisiin tarkoituksiin, kunhan mainitsee lähteen. 

 
Kasvoin kasvojeni muotoiseksi
nauroin napani rusinaksi
naarasin raavaskummuksi  mahani 

Puhisin pohkeet innon poukoksi
ponnistin pikkuruuden pientareilta
perskutarallan penteleeksi

Kelteisilläni äänsin ällistyksen
kikkarantekijäksi konttasin
kakkaroita pakaroilla puristin

Pienestä suureksi ihoni suunnittelin
sanoillani väärät äkit suljin
tiet moniaat suunnin
hirveät haaratkin kuljin

Harmaata nyt ohimoiltani suin
kun ohut taivas minua odottaa
outoa oppijaa

Kapaloista kersaksi
kersasta kaikenmaailman kakaraksi
kakarasta miehen alkajaksi
miehen alkajasta 
vapaasti vanhaksi
vanhasta vaippojen kaihtajaksi

Kevyt multa mut joskus
surun moreenista erottaa
ilon, murheen,
rakkausaatteen pohtijaa

Sit viimein povi maan 
yksin sateen harmaan tavoittaa
oli elo vain korennon siipihuminaa
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Hyvin kerrottu elämän kulku, johon mahtuu paljon matkalle mukaan.
Kiitos!

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot

Sivut