virta räsymaton raitoja haluaa
varpaideni alle
- ihan muuten vaan
muistelemaan kesää
vieraiden lintujen täyttämää ilmaa,
tähkäpäiden niiskauksia, mehiläisten aivastuksia
värejä, jotka vaihtuvat yhdeksi keltaiseksi ja kahdeksi ruskeaksi
ennen jään prismaa, joka nostaa ne taas esiin rakkauden silmällä
ennen mustaa, joka kuulee vain yön ja avaruusrummut
Seinällä ryijy,
vuosisata isoäidin hymyä
patina haalean kasvoista
harmaa, jonka voima piiloutuu leivinuunin huminaan
harmaa, jonka väkevä juhlii kieppuvissa hiussuortuvissa
vihreäruutuisen huivin alla
rauhoittava sielun okra, joka rahisee ruisleivän kuoressa
ja rispaantuneen sielun langoissa
Minä kuljen räsymatolla paljain jaloin
edestakaisin ja unelmoin kääriytyväni menneeseen
ja tanssivani vaaleansinisessä taivaassa joka on käännetty
alleni meheviksi lattialankuiksi
Pyörin kaihon marenkimaalin päällä ilman vimmaa,
mutta niin että aika vääristyy oikeaksi
kissankellojen huumaavaksi kumuksi kirkonmäeltä
Metsän rajasta kuuluu naakkojen kikatusta ja varisten haukuntaa,
suolla kurjet ampuvat pilviä nokillaan ja irvailevat minulle,
koska en kuule niitä enkä heinäsirkkojen tulitusta
Nauran elämää ja muistan kaikki kuolemat väreinä,
joissa ytimeni kalvot vaihdetaan, niin kuin kyy,
joka maistaa uuden nahkansa
Otan kissan syliini, se liukuu maton väreihin ja ryijyn varjoihin
minä liu'un takaisin uneeni,
jossa äitini irtoaa isoäidistä ja minä irtoan äidistä
isäni katseesta johon oli kirjoitettu äitini kaikki silmien ruusut
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut