on vaarassa hukata sanansa
keskelle savannia
ja pelätä selkänsä takana vaanivaa aakkosten varaania
Ei auta vaikka järven maha paistaa vastatuuleen
ja saukon viiksivaha
loppui lauserauhasta
jätti jäljelle ammuvan aukon
haulit turkkiin
ja lattialle lehmännahkavuodan
Jää siihen myös sitten suu ammolla napottamaan
Oho - kas!
Turkisliivin taskusta kopsahti siihen keskelle
merirosvon kultaraha
Niin mä siihen sitten mitään laittanu
paikannu tarinan juonta ehkä murhalla
Tosiasiassa joen penkalla
olisin vuollu lepän nuoria kuoria
ehkä pari lahnaa savustanu
Taas mä oon tässä - runoliirrossa
ainaku mä kirjoitan kirjaa
taivaskanava katkaisee mun ideoita
ja niistä valuu vaan pelkkii runoja
Semmosta - juuriperin -
ehkä mummuraisen villalankakerin
Niihin joihin rinsessat tirskas
pari suklaasuukkoo pussata pirskas
Hankalaa huomata
kun sisäinen kissapeto kulman takana
salapissas velhonaamalla
Hankalaa todellakin tajuta että
vaikeistakin vaikeinta
on olla kirjailija kun sieluveli sisältä haluaa
sovittaa älyvapaata filosofiaa
ja rustata parkuuden resupekkasulalla pelkkiä runoja
Huomenna niin lennän Baijeriin
otan pari kolpakkoa humallusta
ja sovitan puutuneille pakaroilleni nahkahousuja
vaihdan Punkalaitumen Paronin tittelin
Muenchausseniin
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut