Älykseni se on oma.
Omaan rakkaussuhteen älyyni.
Erottamattomina teemme elämästämme arvokkaan.
Sitten on se tunnehässäkkä.
Eräänä päivänä, orvokkien aikaan, syntymäni jälkeen,
älyni teki aikamoisen tempun ja pyysi sitä tanssimaan kanssaan.
Ne saivat kaksi lasta: sydänraasun ja sielunresun.
Nyt koko perhe tanssii kuolemiinsa asti Markunpolkkaa.
Tekeytyy välillä villiksi, välillä huokaa, katsoo eläviä kuvia mahallaan.
On vain se mikä on. Kummempaa kummempi.
Ja kuuman kanssa aina yhtä kuuma.
Älytöntähän on tämä tunne-elämä.
Ihmettelee sitä tekoälyä, miettii onko se päättänyt elää
ilman lapsia: sielua ja sydäntä.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut