polku
kuka tietää
tulevaa
kuka osaa ennustaa
mihin polkumme vie
me
kuljemme kuljemme
luottaen vain
polku
onnea onnea
antavi ain
eikä polulta
takaisin kääntyä voi
näetkö sinä
minne tieni mun käy
sano eikö
polullani onnea näy
näetkö näetkö
minne mä käyn
joka askeleesta
jälki jää
kuljemme kunnes
tulee polkumme pää
sitten hämärään
jäljet häviää
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Kauniisti soljuen kuljetat runossasi pitkin elämän
polkua...
Kun menneisyyttään ei voi tietää, se synnyttää pelkoa ja epävarmuutta. Runossasi on kaunis mutta surullinen melankolia päällimmäisenä....
Erinomaisen kaunis runo. Upea melodinen kulku. Harmaa väri sopii hyvin runon sisältöön.
Pidin kovasti.
Hämmästyttävää, mykistävää ja upeaa tekstiä. Ei voi muuta kuin suu auki tuijottaa ja lukea, olisi kiva osata itsekkin kirjoittaa samanlailla, mutta kateellinen en ole! :D
Hyvä rytmi on tässä runossasi. runo kuin leijuu eteenpäin lukijan silmissä jättäen jälkensä ajatuksiin.
elämän polku, elämän tie...
hitsit vieköön että saikin tämä ajattelemaan.
Kauniin herkkä on onnea kaipaava polkusi.
Sivut