Sano
olenko luonasi vielä
kun talvelta taittuu selkä
ja koivuihin silmut aukeaa?
Vieläkö silloin
kanssasi tanssin
kun muuttolinnut palaa
ja pihastani
lumi kylmä sulaa?
Sano
kestänkö vielä talvisään
joka säälimättä saapuu
runnellen
taittaen kukat
vielä äsken kukkineet?
Talvi kylmä
tunteeton
syleilyllään tappaa!
Sano
kuolenko ennen kevättä?
Se sano
se viimeinkin sano!
****
Sano
onko tuo ääni
purojen pienten solinaa
ja tämä tuoksu
onko se keväisen mullan?
Joko tanssia saamme
kun käki metsässä kukkuu
ja palaavat linnut
taivaalla kuulen?
Onko nyt kevät?
Onko
nyt viimeinkin kevät?
Selite:
olisikin jo kevät..
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
aivan mielettömän ihana runo, tämä sai kyyneleet silmiin, napsautan suosikkeihin. tämä on monisäikeinen
Kevät on ihmisen mielessä joka hetki, kun uskaltaa luottaa siihen, että kevät on annettu ja kesäkin sen mukana.
Runon nimestä alkaen surullinen mutta hyvin kaunis runo. Pidän tuosta kysymysten ja huudahdusten vuoropuhelusta. Ja liikuttaa tuo sana "raajarikko"...
Sivut