Suutelin hämärän henkiä
tanssin - lauloin
siirsin sivuun viikunan lehtiä
Kuulin ääneni kauniin heleän
haastavan valheita
maljan nostin seuraksi häpeän
Voimani tunnossa nyrkkini iski
annoin iskuja
kaikki siirtyivät kauemmaksi
Nyt on niin hiljaista
kaikki ovat poissa
ei sada kutsuja kartanoista
Selite:
..mistähän tuokin tuli..
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Tässäpä mielenkiintoinen runo. Minulle tuli tunne, että tämän on kirjoittanut joku, joka on hukassa itseltään. Voimakas ja haastava on runon tunnelma. Upeasti kirjoitettu. Tykkään.
Mielenkiintoista ajatuksenjuoksua - ja vähän erilaista "sinua". Jotain itseenpäin katsovaa, omien tunteiden ja tapahtumien analysointia. Tulee sellainen olo, kuin runon minä olisi karkottanut muut ympäriltään ja nyt olisi seurana vain yksinäisyys.
upeaa että tuli...olen sanaton...
Sivut